Käpytikka on tutuin tikkamme

Käpytikan tuttua nakutusta voit kuulla niin talvisessa metsässä kuin loppukesän mustikkaretkelläkin, ja usein samalla alueella, koska tikoilla on oma reviirinsä. Varmistaakseen ruuan riittävyyden koiras ja naaras nimittäin valtaavat syksyllä oman alueensa ja puolustavat sitä läpi talven lajikumppaneitaan vastaan. 

 

Käpytikka on tikoistamme yleisin, sitä esiintyy koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tikat ovat kuitenkin vähentyneet huomattavasti, sillä ne kärsivät vanhojen metsien hakkuista, kelojen hävittämisestä ja metsien pirstoutumisesta sekä muista tehometsätalouden toimista. Käpytikka on paikkauskollinen lintu, joka elää samalla seudulla koko vuoden, mutta huonoina käpyvuosina tikat lähtevät vaellukselle ravinnon etsintään.

 

Tikat kiipeilevät puunrungoilla käyttäen apuna vahvoja varpaitaan, joiden kynnet ovat käyrät ja terävät. Tikoilla on monta kertaa nokan pituinen kieli, jonka päässä on väkänen. Tällaisen kielen avulla ne pystyvät keihästämään hyönteistoukkia syvistäkin puunkoloista. 

Syksystä kevääseen käpytikka syö männyn ja kuusen siemeniä, joita se hakkaa puun rakoseen kiilaamastaan kävystä, ruokailupaikkaa sanotaan käpytikan pajaksi. Tikka jättää kävyn paikalleen ja irrottaa sen vasta haettuaan seuraavan. Mahdollisesti se viestittää kävyn paikalleen jättämisellä naapuritikoille, että paja on varattu, sillä omistaja on poissa vain tilapäisesti.

 

Käpytikat käyvät talvella yleisesti lintujen ruokintapaikoilla, meidänkin pihassa ne nokkivat mielellään talipötköä, mutta myös muu lintujen ruoka näyttää kelpaavan. Tällainen talvehtivien lintujen käyttäytyminen perustuu ehdollistumiseen. Nuoret linnut ovat löytäneet ruokintapaikat joko omien kokemustensa kautta tai seuraamalla vanhempien lintujen esimerkkiä. 

 

Käpytikka on äänessä ympäri vuoden, mutta erityisen äänekäs keväällä. Soidinaikana helmi-maaliskuussa tikka rummuttaa kuivia runkoja ja sähköpylvään peltisuojuksia, kun se kuuluttaa omistusoikeuttaan ja houkuttelee vastakkaista sukupuolta. Sekä koiras että naaras rummuttavat, ja samalla yksilöllä voi olla useitakin rummutusalustoja.

Soidinmenojen jälkeen tikat kovertavat pesäkolon parissa viikossa, haapa on mieluisin pesäpuu. Tiesitkö, että tikat hakkaavat ylensä vuosittain elävään puuhun uuden pesän? Vanhat tikkojen pesäkolot ovat puolestaan tarpeellisia ja mieluisia tiaisille ja muille pienille kolopesijöille.

Kesällä käpytikka etsii järjestelmällisesti linnunpönttöjä, koska se on useaan kertaan oppinut, että puunrungon kyljessä riippuvasta laatikosta saa herkullisia syötävää. Niinpä se hakkaa pöntön rikki ja ryöstää joko munat tai poikaset.

 

Keskikokoiseksi linnuksi luokiteltavan käpytikan höyhenet ovat vatsapuolelta valkeat ja selästä mustat, hartioilla on valkeat laikut. Pyrstön tyvi on verenpunainen. Naaraan tunnistat mustasta päälaesta ja koiraan punaisesta niskasta, nuorilla poikalinnuilla koko päälaki on punainen, kuten yllä.

Käpytikkoja asustanee meidän lähimetsässä, sillä ne käyvät kesäisin juomassa pihamme lintujen uima-altaasta. Tikkoja ei yleensä haluta pihapiiriin, koska ne syötävää etsiessään naputtelevat ja koputtelevat talon seiniä häiritsevästi ja voivat jopa terrorisoida asukkaita. Silti käpytikkaa ei saa tappaa tai siirtää ilman lupaa, sillä se on rauhoitettu. Tikkoja on ennen vanhaan kuitenkin hävitetty niihin liittyvien uskomusten takia. Linnut toivat enteitä tulevasta, ja uskomuksen mukaan tikan koputus seinään tiesi kuolemaa tai talvella lumipyryä. Tuttavani vanha-Matti sen sijaan ajoi tikat pois pihastaan, koska ne särkivät räystäspääskysen pesiä.

Tikka hakkaa hakkaa hikkaa
hakee hakee tikkalikkaa
tik tik
nokka naputtaa
naputtaa ja taputtaa,
kaikki kolot koputtaa
koputtaa ja hoputtaa:
Tikkalikka likka likka
ala kotiis laputtaa!

Kirsi Kunnas 

 
Lähteet: Jari Mylläri, Aamulehti 23.1.2019, Moro-lehti; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; LuontoPortti; Maarit Piri-Lahti. Eero Ojasen Suomen myyttiset linnut. Yle Uutiset. Kulttuuri 19.11.2015; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Suomen luonto. Linnut. Tikat; William Velmala, linnunpontto.com; Kirsi Kunnas, Tikkalaulu.