Vuosi vaihtuu 1.1. gregoriaanisen kalenterin mukaan

Vuodenvaihde on se ajankohta, jolloin vanha vuosi päättyy ja uusi alkaa. Nykyinen kalenterivuotemme alkaa 1. tammikuuta ja loppuu 31. joulukuuta. Suomessa vuodenvaihteen ajankohta 1.1. on alun perin otettu käyttöön 1500-luvulla tarkoittamaan kuninkaan voutien tilivuoden alkupäivää. Uusivuosi on ollut nykyisellä paikallaan siis vain viitisen sataa vuotta, mutta silti se on ehtinyt kerätä itseensä paljon erilaisia enteitä ja taikoja.

 

Vanhaan aikaan oli luontevaa aloittaa uusi vuosi siitä, mihin edellinen satovuosi päättyi. Kekrinä loka-marraskuun vaihteessa juhlittiin yhden vuodenkierron päätöstä ja seuraavan alkamista. Sana kekri onkin johdannainen pyörää ja kiertoa koskevasta kantasuomalais-ugrilaisesta sanasta kekra, kekraj ja tarkoittaa jonkin päättymistä. Kekriin liittyi sellaisia ikivanhoja tapoja, joista voidaan päätellä ajankohdan olleen paitsi vuoden vaihtumisen, myös vuoden suurin juhla. Kekristä alkoi talvi, joka oli ennen vanhaan vaikeaa aikaa. Niinpä ihmisen ikä laskettiin siitä, miten monta talvea hän oli kokenut.

Vuoden vaihtuminen tammikuun 1. päivänä on roomalaisilta peritty tapa, sillä Julius Caesar otti käyttöön vuonna 46 eKr. juliaanisen kalenterin, jossa vuoden pituus on 365 päivää. Alkujaan vuosi tosin vaihtui roomalaisilla maaliskuun alussa, mikä näkyy edelleen englanninkielisissä kuukauden nimissä, esimerkiksi November (marraskuu eli 11. kuukausi) oli vanhassa roomalaisessa ajanlaskussa vuoden yhdeksäs kuukausi. Nimi perustui latinankieliseen sanaan novem, joka tarkoittaa numeroa yhdeksän.

Juliaanista kalenteria tarkentamaan kehitettiin 1500-luvulla gregoriaaninen kalenteri, joka on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Joissakin muissa kulttuureissa uuden vuoden alkamispäivä poikkeaa gregoriaanisen kalenterin uudestavuodesta, esimerkiksi kiinalaisessa almanakassa se on tammi–helmikuun vaihteessa. Juutalaisessa kalenterissa vuosi puolestaan vaihtuu syksyllä. Islamilaisessa kalenterissa vuodenalku siirtyy vuosittain noin 11 päivää edellistä vuotta aikaisemmaksi, koska siinä ei ole karkauskuukausia.

Vuodenvaihteeseen liittyy kaikissa kulttuureissa juhlallisuuksia, se onkin yksi maailman vanhimmista traditioista. Tiettävästi vuoden vaihtumista juhlittiin ensimmäisen kerran antiikin Babyloniassa noin 4000 vuotta sitten.

Vuosi vaihtuu aina virallisesti ensimmäisenä Kiribatin saarivaltioon kuuluvalla Kiritimatin atollilla Tyynellä valtamerellä. Sen käyttämä aika on 12 tuntia Suomen aikaa edellä. Atolli on samalla aikavyöhykkeellä kuin tuhannen kilometrin päässä sijaitseva Havaiji, mutta yhden vuorokauden edellä. Jos vuotta haluaa vaihtaa kahteen kertaan, se on siis mahdollista ensin Kiribatilla ja vuorokautta myöhemmin Havaijilla, sillä uudenvuoden kunniaksi näiden saarten välillä järjestetään charter-lento.

 

Säähavaintojen teossa uusivuosi on ennen aikaan ollut vuoden merkittävimpiä päiviä. Jotkut ovat ennustaneet siitä tammikuun, jotkut juhannuksen ja jotkut jopa koko vuoden sään. Sääilmiöitä on seurattu uudenvuoden yöstä lähtien: kirkas tähtitaivas tiesi satoisaa ohravuotta ja erinomaista marjavuotta, Karjalassa hyvää sienivuotta.

Sumusta ja auringonpaisteestakin on ennusteltu tulevaa vuotta: päivänpaiste ennustaa hyvää vuotta ja kauniita tähkäpäitä. Lapsuudestani muistan sanonnan ”Jos on usma uunnavuonna, niin on halla heinäkuussa.”

Jos puut ovat uutenavuotena huurteessa tai lumisia, ennustettiin sen perusteella hyvää viljasatoa seuraavana kesänä. Paitsi säätä, myös muita havaintoja voitiin tehdä vuoden ensimmäisenä päivänä. Luin jostain, että muistutat tavoiltasi koko vuoden sitä eläintä, jonka näet ensimmäiseksi uudenvuodenpäivänä. Minä haluaisin nähdä västäräkin, mutta se ei ole mahdollista! Oravakin tosin olisi veikeä.

Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei. 

Heli Laaksonen

Lähteet: Asko Palviainen, Helsingin yliopiston Kalenteripalvelut Oy, Almanakkatoimisto 16.1.2014; Kekri Talonpokaiskulttuurisäätiö; Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto; Tiina Vahtera, Ilta-Sanomat 27.10.2010; Ulla-Marja Kokko, Yle Uutisten artikkeliarkisto 27.12.2002; Tui-sovellus 8.12.2016; Ville Laakso Yle uutiset 31.12.2013; Wikipedia; Heli Laaksonen, Uure vuore ohjei.