Sudenmarja on kuin jättimäinen mustikka

Miksi sudenmarjaa kutsutaan juuri sudenmarjaksi? Ennen vanhaan tämän ruohovartisen kasvin marjaa pidettiin niin erinomaisena sudensyöttinä, että jopa yksi jauhettu marja riittäisi suden saamiseen hengiltä!

Vanhin suomenkielinen sudenmarjan nimitys on kasvitieteilijä Elias Tillandzin vuoden 1683 kasviluettelossa oleva suden silmä. Saksalaisella kielialueella marjaa on niin ikään pidetty sudelle omistettuna, mistä kertovat nimet Wolfstraube (sudenrypäle), Wolfsbeere (sudenmarja) ja Wolfskirsche (sudenkirsikka).

Kasville on annettu myös muita eläimiin liittyviä nimityksiä, kuten harakan-, sian-, ketun-, karhun-, käärmeen- ja madonmarja. Madolla on tarkoitettu usein käärmettä, jonka kasvina sudenmarjaa on pidetty Ruotsissakin (ormbär). Myrkyllisyyden vuoksi sudenmarjaa on kutsuttu myös kuoleman- tai myrkkymarjaksi sekä noitu- ja pirunmarjaksi.

 

Ilmeisesti kellastuneiden lehtien yllä nököttävän, synkänsinisen marjan takia kasvia on kutsuttu peikonmarjaksi ja mörönmarjaksi. Lapset erehtyvät toisinaan poimimaan sudenmarjan mustikkana, minkä seurauksena he voivat saada myrkytysoireita, mahakipuja, pahoinvointia ja päänsärkyä. Sen sijaan rastaat ja muut linnut voivat syödä marjoja haitatta, ja näin ne levittävät kasvia.

Keskiajalla sudenmarjoja ommeltiin vaatteisiin, sillä niiden uskottiin pitävän tauteja loitolla. Jättiläismustikan näköinen marja sisältää kuitenkin hyvin myrkyllisiä saponiineja, ja itse asiassa kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä. Tästä huolimatta sudenmarjasta on aikoinaan valmistettu sekä kotieläinten että ihmisten rohtoa. Vielä nykyisinkin sudenmarjaa käytetään lääkeyrttinä homeopatiassa.

Sudenmarjaa on ennen vanhaan käytetty hauteena sairaille lehmille. Ihmiset ovat hoitaneet sudenmarjalla ummetusta ja sen mehulla on parannettu hinkuyskää, samoin silmätulehduksia, mihin viittaa vanha saksankielinen nimi Augenkraut, silmäyrtti. Nykysaksassa kasvi on yksinkertaisesti Einbeere, yksimarja. Kerrotaan, että keskiajalla marjoja on sekoitettu viiniin eri puolilla Eurooppaa ja saatua juomaa tarjottu lemmenlääkkeenä. 

 

Tiesitkö, että multavassa maassa viihtyvällä sudenmarjalla menee taimesta kukkaikään jopa viisitoista vuotta? Keskikesällä kasvin kukkimisaikaan tunnistat sen tähtimäisesti hapsottavista, kellanvihreistä verholehdistä ja verson päässä olevasta vaatimattomasta kukasta, jossa yleensä vilisee runsaasti kärpäsiä. Vaikka siivekkäät löytävätkin helposti kasvin luo, on kukka ihmisnenään tuoksuton.

 

Opin tunnistamaan sudenmarjan jo lapsena Pohjois-Savossa. Ruokolahden mökillämme puolestaan kasvaa huussin nurkalla muutama sudenmarjakasvi. Seuraan joka kesä niiden kukkien kehittymistä kesäkuun alusta syyskuun alkuun, jona aikana nämä kuvat on otettu. Katsopa kuvista, miten kukan verholehdet muuttavat asentoaan!

Maria olet sudenmarja
elämme tekniikan vuosisataa
mikä olikaan poikasi nimi. 

Kai Kyösti Kaukovalta             

Lähteet: Janne Lampolahti, Suomen luonto. Kasvit. Sudenmarjakasvit; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; LuontoPortti; mtv-uutiset, professori Sinikka Piippo 14.6.2014; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Kai Kyösti Kaukovalta, Puoliunta Pinellan puistossa. librarian-or-cybrarian.blogspot.com/2013/04/kaukovalta-puoliunta-pinellan-puistossa.html.