Ilmat viilenevät kesän jäljiltä nopeasti ja yhä useampi päivä on pilvinen, vaikka olemme saaneet nauttia myös auringosta. Syyskuun sää on usein epävakaista ja sateista, mutta syksyn harmautta piristää värikäs ruska; Lapissa se on parhaimmillaan syyskuun puolen välin tietämillä ja Etelä-Suomessa syys-lokakuun vaihteessa.
Pikkulinnut ovat alkaneet parveutua ennen syysmuuttoa. Länsi-Lapissa näin syyskuun alussa, miten isokoskelot olivat keräytyneet suuriksi parviksi tunturijärviin. Syyskuun aikana valtaosa muuttolinnuista jättääkin Suomen. On jännä huomata, miten syksyt voivatkaan poiketa toisistaan. Joitakin vuosia leimaa tilhien ja muiden vaelluslintujen liikehdintä, toisina taas saatetaan nähdä tavallista enemmän hanhia myös Konnunsuon pelloilla.
Syyskuussa pääsemme myös nauttimaan monista sadonkorjuun antimista. Viljat on jo puitu viimeisiä rypsejä, rapseja ja tattareita myöten. Porkkanat on nostettu maasta, tomaatit kerätty pensaista ja kurpitsat muutettu pikkelsiksi. Marjastajat täyttävät vielä puolukkasankkojaan ja toivovat pääsevänsä pian karpaloiden keruuseen.
Tähän aikaan vuodesta oravat kokoavat talvivarastoja ja siilit katselevat pesän paikkaa. Ehkäpä minun olisi jo aika viedä siilin talvimökki paikoilleen vaahteran alle. Metsiin näyttäisi ilmaantuvan tänä syksynä tavallista vähemmän sieniä. Taustalla on viime vuoden kuiva kesä, joka pudotti pohjaveden tasoa, eikä tänä kesänä ole satanut kuin vasta elokuun lopussa ja syyskuun alkupuolella.
Joinakin vuosina syyskuussa on päästy nauttimaan lämpimästä ja kauniista akkainkesästä, joka vaihtuu syksyksi äkkiä jysäyttäen. Tämän vuoden syyskuussa koettiinkin oikea intiaani- eli jälkikesä eri puolilla Suomea, muun muassa kotikaupungissani Lappeenrannassa helleraja rikkoutui 10.9., jolloin mitattiin peräti +26,2 astetta.
Vaikka syyskuu on keskimääräisesti lämpimin kuukausi maapallolla, Suomessa varustaudutaan jo hiljalleen kylmenevään ja pimenevään ajanjaksoon. Vielä valoisasta alkusyksystä ja sen kauneudesta kannattaakin ottaa ilo irti ja lähteä esimerkiksi ulkoilemaan. Syyskuu on sopiva retkeilykuukausi, sen totesin vasta itsekin puolentoista viikon Lapin-matkallani.
Monet syyskuuhun liittyvät vanhat sanonnat kytkeytyvät tulevien kuukausien säihin. Talven säitä ennustettiin ukonilmoista, yllättävistä pakkasista tai tähdistä. Kangasniemellä on muun muassa sanottu: "Jos pajunjuuret jäätyvät syyskuussa, ne ovat marraskuussa sulat" ja Rantsilassa on ennustettu kevään tuloa näin: "Syyskuussa kun lehti lähtee, maaliskuussa keli loppuu".
Syyskuu on saanut suomalaisen nimensä vuodenajan mukaan. Vanha kansa käytti laajaa asteikkoa määritellessään syksyn alkamispäivää, joka saattoi sanontojen perusteella vaihdella useita viikkoja. Ruotsiksi syyskuu on september, viroksi september, englanniksi September, saksaksi der September ja venäjäksi Сентябрь (sentjabr). Nämä sanat pohjautuvat kuukauden latinankieliseen nimeen septem, joka tarkoittaa numeroa seitsemän, sillä syyskuu oli vanhassa roomalaisessa ajanlaskussa vuoden seitsemäs kuukausi.
Kai sinä muistat millaiselta
metsässä haisee syksyllä,
kun suon reunassa
tatti istuu karpalohelmet kaulassa.
Kai sinä muistat millaiselta
metsä haisee syksyllä,
kun niityn reunassa
hiiret laulaa pihlajanmarjoista laulua.
Kai sinä muistat millaiselta
metsässä haisee syksyllä,
kun kirjavahameiset koivut tanssii
kirpeän tuulen tahdissa.
Hannele Huovi
Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Asko Palviainen Helsingin yliopiston Kalenteripalvelut Oy 31.8.2018; Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry; Ilmatieteen laitos; Johanna Luukko ja Kaisa Uusitalo. Yle uutiset 10.9.2019; Kulttuurin vuosikello; Kustaa Vilkuna. Vuotuinen ajantieto. Otava; Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen; Plantagen; Puutarha 22.8.2018; Vanhat merkkipäivät. SKS; Vesa Vaarama, Yle. Uutiset 20.9.2019; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto; Hannele Huovi, Metsän hajuja.
Lähetä kommentti