lauantai 19. lokakuuta 2019

Sinivihreitä sieniä, mutta vain silmänruuaksi

Syksyinen metsä tarjoaa väri-ilottelua niin ruskan värjäämien lehtien kuin maasta putkahtaneiden sienien myötä. Kärpässieni on varmaan se tunnetuin metsän väripilkku, mutta oletko jo tavannut mielipiteitä jakavan viherkaulussienen?

Monien mielestä viherkaulussieni on yksi kauneimmista sienistä, mutta toisten mielestä se näyttää kärpässienen tavoin ainoastaan myrkylliseltä. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole myrkyllinen, mutta ei myöskään ruokasieneksi suositeltava.


Muutama vuosi sitten valokuvasin maasta nousevia, erikoisen värisiä sieniä, sillä pidin niitä hyvin kuvauksellisina. Vasta kotona tietolähteiden parissa minulle selvisi, että olin tavannut viherkaulussieniä.  

Viherkaulussienellä on kupera tai laakea lakki ja siinä on usein keskikohonema. Nuoren lakin reunaa voi myös koristaa valkoisia pitsimäisiä suojuskiehkuroita, ja tyvessä on usein valkoisia rihmastojätteitä. Sienen limainen lakki on patinan-, vasken- tai jopa sinivihreän värinen, mutta haalistuu vanhemmiten kokonaan tai osittain kellertäväksi. Malto puolestaan on valkeaa, hajultaan ja maultaan vähän retikkamaista. 

Heikki Kotiranta kirjoitti Suomen luonto -kirjassa viherkaulussieniä käsittelevän artikkelinsa otsikoksi "Kovat kaulassa, varpaat sonnassa". Kaulussieni on lahottajasieni, joka tosiaan kasvaa kasvissyöjäeläinten lannalla tai paikoissa, jossa on runsaasti lahoavaa ainesta. Viherkaulussieniä voit löytää parhaiten multavasta maasta ihmisvaikutuksen piirissä olevilta alueilta sekä lehti- ja havumetsistä.


Viherkaulussientä tavataan heinäkuusta lokakuuhun pieninä ryhminä melko yleisenä Etelä-Suomessa. Sieni kuitenkin harvinaistuu pohjoiseen mentäessä Oulun korkeudelle asti, eikä sitä tavata missään kovin runsaslukuisena. Vanhassa kirjallisuudessa sienestä käytetään nimitystä vihreä kaulussieni.


Sienet naamioituvat
kantarellien parvi
kuin sikermä keltaisia varisseita koivunlehtiä.
Haaparousku etäällä
sinipunervan limaisen haavanlehden
identtinen kaksoissisar.
Mustarouskut pukeutuvat
mullan ja maatuvien kuusenneulasten väriin.

Miksi tämä samastuminen tämä vaiva?

Eläintenkö takia? Mitä piittaavat hirvi tai kettu
kitkerästä maidostanne
ja pienet eläimet, madot,
löytävät teidät yhtä kaikki.
Vai ihmisten takia? Mihin soluihin kätkeytyy
tämä salainen äly,
te kiinteytyneet alkulimamöykyt,
te jotka putkahdatte niin nopeasti,
ette ehdi rakentaa
aisteja aivoja silmiä
tai edes siementen hidasta aikataulukkoa?
Ja silti luotte värejä kuin taidetta
piiloudutte ovelasti
ja solmitte ystävyyssuhteita puihin ja maahan.


Lähteet: Gro Gulden, Kolbjørn Mohn Jenssen & Jens Stodal, suomentanut ja Suomen oloihin toimittanut Mauri Lahti; Heikki Kotiranta, Suomen luonto. Kaulussienet; LuontoPortti; Mtv uutiset 26.9.2017; Risto Tuomikoski, Sienet värikuvina; Sirkka Seljan kokoelma Puut herättävät muistini, Miksi sienet naamioituvat.

2 kommenttia:

  1. Katselin silmät pyöreinä sinisiä sienikuviasi,ja olin varma, etten ole koskaan nähnyt sellaisia. Mutta mutta, mitä löysinkään omasta pikku metsiköstäni, koristamassa lahoavaa vanhaa kantoa? Juuri näitä sinisiä ja sinisenruskeita viherkaulussieniä. Tulipahan taas yksi sienilaji tutuksi, vaikkeivat syötäviä olekaan. Kiitos siitä!:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Blue Tit. Kerran olin siihen vastaavinani, mutta ehkä se katosi bittiavaruuteen.

    Se on jännä, että sinä tai minä emme joskus näe, ennen kuin joku osoittaa ne sormella. Sinulla onkin omassa metsikössäsi viherkaulussieniä!

    VastaaPoista