Hanhikkien sukuun ja ruusukasvien heimoon kuuluva kurjenjalka on saanut nimensä kolmisormisista varsilehdistään, jotka harottavat kuin kurjen varpaat. Suomalainen nimi on ruotsalaista variksenapilaa (kråkklöver) onnistuneempi, sillä kurjenjalan kasvupaikat ovat myös kurjen ominta elinympäristöä.
Opin tuntemaan kurjenjalan jo lapsena. Nykyisessä asuinympäristössäni kaupunginosan keskellä oleva metsä kätkee sisäänsä suon ja suolammen, jossa kasvaa kurjenjalkaa. Tämä suo on lämmin ja rauhallinen keidas, vaikka se sijaitseekin lähellä katuja ja kerrosaloja.
Kurjenjalan kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu heinäkuuhun. Tähtimäiset kukat ovat jäykän, puolimetrisen varren päässä, teriö on tummanpunainen ja verhiö ympärillä purppuranpunainen. Kukkapohjus turpoaa kukinnan jälkeen, ja siitä kehittyy hieman hohkaiseksi paisuva kelluke pähkylöille. Kuivunut kukka on kaunis sekin.
Kurjenjalan kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu heinäkuuhun. Tähtimäiset kukat ovat jäykän, puolimetrisen varren päässä, teriö on tummanpunainen ja verhiö ympärillä purppuranpunainen. Kukkapohjus turpoaa kukinnan jälkeen, ja siitä kehittyy hieman hohkaiseksi paisuva kelluke pähkylöille. Kuivunut kukka on kaunis sekin.
Omalaatuisen ulkonäkönsä takia kurjenjalka on ainakin kukkivana helppo tunnistaa. Se onkin hyvin tunnettu kasvi, mistä kertovat monet kansanomaiset nimet, kuten harakanmarja, karhunmansikka, samettikukka ja -heinä, suoapila, vesiruusu ja kiertolaisheinä. Kasvista käytetään myös nimiä suokurjenjalka ja isokurjenjalka.
Kurjenjalka on yksi niistä kasvikunnan omalaatuisista edustajista, joita varten on jouduttu perustamaan oma pikkusukunsa. Aikaisemmin kurjenjalka kuului nimittäin kurjenhanhikki-nimisenä hanhikkien (Potentilla) suureen sukuun, mutta nyt Comarum-sukuun.
Kurjenjalka on yksi niistä kasvikunnan omalaatuisista edustajista, joita varten on jouduttu perustamaan oma pikkusukunsa. Aikaisemmin kurjenjalka kuului nimittäin kurjenhanhikki-nimisenä hanhikkien (Potentilla) suureen sukuun, mutta nyt Comarum-sukuun.
Kasvien nimissä ei luonnonvaraisista linnuista ole mainittu kuikkaa, mutta kurki esiintyy harakan jälkeen yleisimpänä. Etenkin ihmisen ravinnoksi kelpaamattomat kasvit ovat saaneet eläinaiheisia nimiä. Eläimen nimitys kertoo myös, että kasvi kuuluu luontoon eikä ole viljelty kulttuurikasvi. Toisaalta se kertoo, että kasvi on ihmiselle hyödytön eli eläimen nimellä sitä on väheksytty. Kurjenjalasta saatavaa keltaista väriä on kuitenkin hyödynnetty esimerkiksi villan värjäämisessä.
Kurjenjalkaa on perinteisesti käytetty vatsa- ja suolistovaivojen hoitoon. Eniten kasvia on hyödynnetty ja tutkittu Venäjällä, jossa kurjenjalka on edelleen niin runsaasti käytetty rohdoskasvi, että kasvustot ovat uhattuna monin paikoin juurakoiden keruun vuoksi.
Kurjenjalkaa on perinteisesti käytetty vatsa- ja suolistovaivojen hoitoon. Eniten kasvia on hyödynnetty ja tutkittu Venäjällä, jossa kurjenjalka on edelleen niin runsaasti käytetty rohdoskasvi, että kasvustot ovat uhattuna monin paikoin juurakoiden keruun vuoksi.
Luonnonvarakeskuksen mukaan kurjenjalassa on runsaasti erilaisia tanniiniyhdisteitä sekä pektiineihin kuuluvaa comaruman-yhdistettä. Tutkimustulokset antavat näyttöä etenkin kurjenjalan ja sen yhdisteiden tulehduksia ja suolistoa hoitavista vaikutuksista. Koska kurjenjalka on hyvin yleinen koko maassa, raaka-ainetta on runsaasti tarjolla. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista sen käyttöä elintarvikepuolella muutoin kuin uuselintarvikkeena. Kurjenjalka voisi olla hyödynnettävissä myös eläinrehuksi, jos sen soveltuvuus ja turvallisuus ravintona voidaan osoittaa.
Kurjenjalka viihtyy märillä paikoilla, erityisesti keskiravinteisilla nevoilla, luhdissa ja korvissa eli samanlaisessa ympäristössä kuin raatteet ja suovehkat. Kun kurjenjalka on päässyt kunnolla kasvun alkuun, se kurottaa rennot, mutta sitkeät versonsa veden päälle ja valtaa sieltä uutta kasvutilaa. Kurjenjalka kasvattaa myös järven- ja lammenrantoja pinnanmyötäisesti umpeen koko maassa. Kurjenjalan paksuuntuneet juurakkolautat kantavat ihmistäkin. Kuvausmatkalla kuljin kuitenkin varmuuden vuoksi lammen reunoja pitkin, etten vajoaisi hyllyvään upottavaan mutaan.
Astelen suolla
haistelen tuoksuja
kuuntelen liron ääntä.
Suon takana
mäntyholveikko
aurinkoinen hietarinne.
Hitaasti, verkkaisesti
mietiskellen
saavun sinne.
Rinteellä lampi,
poutapilvet päilyy
rinnassa tyyneys
miete hiljaa häilyy.
haistelen tuoksuja
kuuntelen liron ääntä.
Suon takana
mäntyholveikko
aurinkoinen hietarinne.
Hitaasti, verkkaisesti
mietiskellen
saavun sinne.
Rinteellä lampi,
poutapilvet päilyy
rinnassa tyyneys
miete hiljaa häilyy.
Valde Aho
Lähteet: AhonAlku. Kukkakasvit; Hervantajärven ja Suolijärven luonto-opas. Tampereen kaupunki. Luontopolku. Yumpu; Jarna Karhu, Eläinaiheiset luonnonkasvien nimet kansankielessä; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Marika Laurila & Bertalan Galambosi, Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 18/2018; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Seppo Vuokko, Suomen luonto. Ruusukasvit; Valde Aho, Lahorastas. Suolla.
Lähetä kommentti