Sudenkorento on lentotaituri vailla vertaa

Tiesitkö, että Suomessa on yli 50 sudenkorentolajia? Maailmanlaajuisesti lajeja tavataan noin 7000. Sudenkorentojen kantamuotoja eli nykyisiin sudenkorentoheimoihin luettavia lajeja eleli kivihiilikauden suometsissä yli 300 miljoonaa vuotta sitten, siis jo hirmuliskojen valtakaudella. Tuolloin happea oli ilmassa sellaisia määriä, että korennot kasvoivat jättiläisiksi, niiden siivenväli saattoi olla jopa käsivarren mittainen – vuosimiljoonat ovat siis kutistaneet korennot.

Sudenkorennot viettävät suuren osan elämästään vesien äärellä, monipuolisin lajisto on pienillä runsaskasvustoisilla lammilla ja lahdenpoukamissa. Sudenkorennot, kuten muutkin hyönteiset, ovat vaihtolämpöisiä. Ne hyödyntävät auringon lämpöenergiaa, jotta niiden ruumiinlämpö nousee riittävän korkeaksi lentoa varten. Aktiivisimmillaan korennot ovat aurinkoisina, tyyninä ja lämpöisinä kesäpäivinä.

 

Sudenkorentojen toukat elävät vedessä muutaman vuoden ajan, ukonkorennot jopa kuusi vuotta. Ne ovat petoja, jotka syövät muita vesieläimiä. Toukat luovat nahkansa 6 – 15 kertaa lajin ja olosuhteiden mukaan. Kaikilla sudenkorennoilla on ns. vaillinainen muodonvaihdos eli toukkavaiheen jälkeen ei ole kotelovaihetta. Olin lapsena todistamassa läheisen puron rannalla, kun toukannahan sisältä kuoriutui aikuinen korento. Varhaisimpia kuoriutujia ovat touko–kesäkuun vaihteessa punamustat lampikorennot, litteäperäiset rusko­hukankorennot ja kuparinhohtoiset kiiltokorennot.

Sudenkorentojen ilmailutaidot ovat hämmästyttäviä, sillä ne lentävät parhaimmillaan 48 km/h nopeudella. Sen lisäksi ne kykenevät pysymään paikallaan ilmassa sekä lentämään taaksepäin ja sivuittain. Lentoakrobaatteja vaanivat myös vaarat, sillä niiden matka voi päätyä seitteihin tai kukkahämähäkin väijytykseen. Soilla ne saattavat takertua kihokkeihin tai joutua sammakon yllättämäksi. Linnut ovat kuitenkin niiden suurin uhka, sillä muun muassa västäräkki on mestari nappaamaan sudenkorentoja. Mökkimme kaislaisella lahdella lentelee valtavasti sudenkorentoja, joita nuolihaukat pyydystävät taitavasti.

 

Sudenkorennot sieppaavat saaliinsa lennossa pitkillä eturaajoillaan. Hyvä näkö auttaa paikallistamaan vaikkapa kärpäsen, hyttysen tai mäkäräisen. Sen sijaan korennot hylkäävät pahanmakuiset ja myrkylliset perhoset, kuten tuomenkehrääjäkoit ja keltasiivet. Hyökätessään hyönteisten kimppuun sudenkorennot onnistuvat 95-prosenttisesti. Korentojen ruokahalu on pohjaton, ja ne syövätkin päivittäin ravintoa jopa viidesosan omasta ruumiinpainostaan. 

Kuvissa esiintyvä ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) on Suomen yleisimpiä sudenkorentolajeja ja varsin helppo tunnistaa. Suurikokoisen korennon siipiväli on noin kahdeksan senttiä ja molempien siipiparien etureunassa kaksi mustaa täplää. Ominaisuus on niin näkyvä, että se on myös tieteellinen lajinimi, quadrimaculata eli nelitäpläinen. Ruskohukankorennon sukupuolet ovat samannäköiset.

 

Ruskohukankorento viihtyy lähes kaikissa Suomen vesistöissä, merenlahdista järvien rannoille. Lajia tavataan myös virtavesien ääreltä, mutta runsaimmillaan se on runsaskasvuisten lampien ja lahtien rannoilla. Lajin lentoaika alkaa toukokuussa ja kestää elokuulle, mutta eniten korentoja esiintyy kesä- ja heinäkuun vaihteen tienoilla. Suurin osa meikäläisistä sudenkorentolajista talvehtii toukkana, mutta myöhään syksyllä lentävien lajien, kuten syyskorentojen talvehtiminen tapahtuu munana.

Japanissa sudenkorennot ovat hyvin suosittuja hyönteisiä. Sudenkorento eli tombo on jopa valtakunnan symboleja. Me nykysuomalaiset yhdistämme sudenkorennon loppukesän hellepäiviin, mutta monien eurooppalaisten kansojen uskomuksissa ne ovat pimeyden voimien palvelijoita. Niinpä ne ovat saaneet pelottavia nimiä eri kielissä, kuten lohikäärmekorento, paholaisen neula tai silmänpuhkaisija. Tähän viittaavat myös suomen murteissa tunnettavat nimitykset pirunpuntari, pirunhevonen ja pahanhevonen, samoin ruotsin trollslända eli noidan värttinä ja englannin dragon-fly (dragon = lohikäärme).

 

Uskomusten mukaan sudenkorennot ennustavat onnettomuutta, syövät jyviä tähkäpäistä, saattavat puhkaista ihmiseltä silmät tai ommella nukkuvan silmät umpeen. Sellainenkin keskiaikaiselta vaikuttava uskomus näihin hyönteisiin liittyy, että sudenkorento nyhtää ihmiseltä hiuksen ja piilottaa sen kantoon. Kun kanto mätänee, ihminen kuolee.

Tällaiset uskomukset voisivat selittää myös kummalliselta tuntuvaa sudenkorento-nimitystä. Suomen sudenkorento on itämurteissa suvenkorento, joka viittaa siis pelottavaan suteen. Korento tarkoittaa paitsi tietynlaista hyönteistä myös salkoa, seivästä, tankoa ja vesisaavin kanninpuuta. Jos tämä viattomalta tuntuva hyönteinen voi toimia pirun ratsuna, niin miksei myös vaarallisen ja pahana pidetyn eläimen eli suden seipäänä tai kantotankona.

Mä sudenkorentoja ennen pelkäsin
Nyt sain yhdestä niistä kaverin
Se järveltä jostain lensi polvelleni
Kun auringossa makailin

Ei mikään niin kuin sinä ole kummallinen
Ei mikään niin kuin sinä ja tiedät sen
Sä elät vain päivän tämän kesäisen
Hei miten aiot käyttää sen

Ohikiitävä hetki on elon tuokio
Älä tuhlaa sitä minuun sudenkorento
Sä olet niin kaunis siinä katsella
Mut lennä sudenkorento

J. Karjalainen

Lähteet: Anniina Wallius, Yle Luonto 6.4.2013; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juho Rahkonen, Apu-lehti 9.6.2018; Jussi Murtosaari, Erä ja luonto 18.6.2018; Luonto-Liitto; Matti Hämäläinen, Suomen luonto. Eläimet. Selkärangattomat; Sari Maamies, Kotimaisten kielten keskus; sudenkorento.wiki; Turun Sanomat. Lukemisto 8.10.2005; J. Karjalainen, Sudenkorento.