Elokuussa syksy hiipii maisemaan

Suven viimeisenä kesäkuukautena tunnettu elokuu tarjoilee lämpimiä päivä ja pimeneviä iltoja. Luonto on hidastanut tahtiaan, kuin sillä ei enää olisi kiire mihinkään. Heinä on tuleentunut ja siementänyt, marjat kypsyneet ja lintujen poikaset lähteneet pesästä. Huomaamatta syksy hiipii kaikkialle. Maisema kylpee eri sävyissä ja vihreä muuttuu tummemmaksi. Väriä elokuisiin päiviin tuovat kuitenkin kannusruho, terttualpi, pietarytti, kultapiisku, ketokeltto ja monet muut kauniinkeltaiset kukkaset.

 

Öiden pimetessä syttyvät tähdet loistamaan taivaalla Laurin päivästä alkaen (10.8.). Tähdenlentoja esiintyy runsaasti Maan osuessa radallaan Perseidien meteori- eli tähdenlentoparveen. Elokuussa täysikuu on suurimmillaan.

Kuun loppupuolella sateisemmaksi muuttuva sää tuo mukanaan sienikauden. Myös vihannesten ja marjojen satokausi alkaa olla runsaimmillaan. Kun mietit sanaa elo tarkemmin, löydät sille monta merkitystä ympäröivästä elämästä, kuten elämä, talous, omaisuus, ruoka, karja, iso porotokka, asuinpaikka, talo ja tietenkin vilja. 

 

Suomen kielen elokuu kertoo nimensä mukaisesti elonleikkuun aloittamisesta. Tosin viljasatoa on monesti alettu korjata jo heinäkuun loppupuolella, Jaakon päivän tienoilla (25.7.). Ajankohdan kannalta ratkaisevaa oli viljan tuleentuminen ja jyvien kypsyminen. "Lauri (heinä)ladot lukkoon panee ja kuhilaat pellolle pystyttää", mikä tarkoitti heinänteon lopettamista ja elonkorjuun aloittamista. "Mitä elokuu ei keitä, sitä syyskuu ei paista", tiesi vanha kansa. Siispä kaiken viljan täytyi olla ennen syyskuun tuloa valmista ja korjattuna.

 

Elokuussa leiskuu öisin kalevantulia, äänettömiä elovalkeita eli elosalamia, joiden uskottiin jouduttavan satoa. Heinäsirkkojen viulut soivat kiivaimmin heinä-elokuussa, kun koiraat kutsuvat sirittämällä naaraita kosiomenoihin. Hepokatit ja heinäsirkat ovat äänessä erityisesti loppukesän aurinkoisina päivinä.

Aamuisin pensaissa alkaa näkyä muutolle lähteviä paju- ja leppälintuja sekä muita hyönteissyöjiä. Myös ensimmäiset metsäkirviset ja keltavästäräkit suuntaavat jo etelään. Osa linnuista tosin pyöräyttää loppukesästä toisen pesyeen, ja esimerkiksi haarapääskyn pesäpoikasia näkee melko yleisesti vielä elokuun lopussa. 

Pääskysten lähdöstä on muuten useita sananlaskuja. Minulle on tutuin "Laurilta laumaan, Pärttyliltä peräti pois". On myös sanonta "Pääskyset Uoti (Olli 29.7.) ottaa, Lauri lakaisee ja Perttu vie". Elokuussa räksänpojat ovat kasvaneet isoiksi ja kärkkyvät ahnaina herukkapensaiden marjoja. Meidän pihan leikkisät räkättirastaat ovat nyt ahkerasti pihlajanmarjojen kimpussa ja mahtuupa päivään aina muutama kinastelu kylpyaltaallakin.

 

Elokuussa kylmä syksy lähestyy ja hallan vaara kasvaa. "Ei halla haasta lähde, kaste varjosta varise, päivän Pärttylin perästä". Toisaalta elokuussa saatetaan kokea jopa intiaanikesä, jonka vanha suomalainen nimitys on Pärttylin eli Pertun (24.8.) pikkukesä.

Joidenkin kansansanontojen mukaan jo Lauri aloittaa syksyn "Syystä Laurista (10.8.), kevättä Kynttelistä (2.2.)". Talven alkaminen puolestaan ennustettiin Samulin päivän (20.8.) jälkeisestä myrskystä eli "hattutuulesta", siitä olisi yhdeksän viikkoa talven tuloon.

Elokuun pimeinä iltoina
puiden suhinassa
kesän viime henkäys,
haikean suloinen
ja syksyyn katoava.
Kuiskaus menneestä kesästä. 

Maria Ahlstedt

Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry; Koti & keittiö; Lukemisto, Turun Sanomat 15.03.2008; Marko Leppänen, Luonnontie; Rakentaja.fi; Ritva Kupari, Aarrelehti 30.4.2019; Ruokatieto Yhdistys ry; tunturisusi; Ville Vanhala, Seura 9.7.2015; Yrttitarha; Maria Ahlstedt, Syksyn pimeinä iltoina.