Herhiläinen on levittäytymässä Suomeen

Tänä kesänä olet saattanut havahtua herhiläisten tavallista suurempaan määrään, viime vuonna ampiaisia puolestaan tuntui olevan ylenpalttisesti. Tarkkaa tietoa herhiläisen liikehdinnästä Suomessa ei kuitenkaan ole, sillä pistiäisten kattavaa seurantaa on tehty vain vähän. Nyt tilanne on tosin muuttumassa, sillä vuoden alussa käynnistynyt AMPASE-hanke tarkastelee ampiaisten ja ihmisten yhteiseloa. Tässä Koneen säätiön sekä Turun ja Jyväskylän yliopiston yhteishankkeessa selvitetään myös eri ampiaislajien yleisyyttä.

 

Vielä 1930-luvun hellekesinä herhiläinen oli Suomessa tuttu näky, mutta sotien jälkeen herhiläiskanta harvinaistui ilmeisesti ilmaston viilenemisen myötä. Lämpimien kesien siivittämänä herhiläisistä alettiin kuitenkin tehdä uusia havaintoja viime vuosisadan loppupuolella. 

Herhiläisiä tavataan edelleen Venäjän Karjalassa, sieltä laji onkin hivuttautunut uudestaan itärajan yli 1990-luvulla. Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Ilpo Mannerkosken mukaan ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että herhiläisen palaaminen selittyisi juuri ilmastonmuutoksella. Kanta vakiintui Kaakkois-Suomessa vuosituhannen vaihteessa, ja kartoituksessa sitä on havaittu etenkin Etelä-Karjalan alueella. Herhiläisten levinneisyysraja kulkee Virolahdelta Joensuun tietämille.

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin tutkija Kimmo Saarinen on seurannut pitkään herhiläisiä ja on varma siitä, että laji on tullut jäädäkseen. Herhiläinen levittäytyy tulevina vuosina vääjäämättä ja on jo työntynyt pikkuhiljaa sekä länteen että pohjoiseen. Kimmo Saarinen muistuttaa, ettei herhiläinen ole Suomen luonnolle haitallinen laji. Päinvastoin, se on hyvin näyttävä ja mahtava lisä meidän ampiaiskenttään, hyödyllisenä pölyttäjänä ja pikkuotusten saalistajana.

Euroopan suurimpana ampiaislajina tunnettu herhiläinen on tehnyt pitkään toista tuloaan Suomeen. Tämä pistiäisheimon raskassarjalainen on lähes kaksi kertaa suurempi kuin yleinen ampiainen. Ampiainen on nimittäin kooltaan 2,2 - 3,2 cm, sen sijaan herhiläiskuningatar voi olla jopa 3,5 cm:n pituinen.

Herhiläisen keskiruumis ja osa takaruumiista on ruskeanpunainen eli yleisilmeeltään se ei ole niin keltainen kuin ampiainen. Herhiläisen myrkky sisältää kohtalaisen määrän asetyylikoliinia ja sen pistos on riviampiaisen iskua kivuliaampi, vaikka reaktiot pistoihin ovat toki yksilöllisiä. Herhiläinen on kuitenkin rauhallinen kaveri, jos sen läheisyydessä ei tee turhia äkkiliikkeitä. Minäkin sain kuvata ihan rauhassa tätä pesän rakentajaa.

Herhiläinen käyttää ravintonaan mettä, mahlaa, mesikastetta sekä saaliseläinten ja raatojen nesteitä. Toukkien ruokaa puolestaan ovat aikuisten pesiin tuomat kärpäset ja muut hyönteiset. Herhiläinen käy surutta itseään suurempien saaliseläinten kimppuun, ja hunajaa etsivä yksilö aiheuttaa melkoista tuhoa mehiläispesässä. Muista suomalaisista ampiaisista poiketen herhiläiset lentävät myös ilta- ja aamuhämärissä. Herhiläisen tunnistat värisevästä äänestä, jota se pitää lentäessään.

Herhiläinen elelee puistoissa ja puutarhoissa sekä lehtimetsien reunamilla. Se pesii puunkoloissa ja linnunpöntöissä sekä muiden ampiaisten tavoin mielellään myös rakennuksissa. Koristeellinen pesä on järeämpi kuin tavallisella ampiaisella, sillä halkaisijaltaan jopa yli puolimetrisessä pesässä voi asustaa tuhansia herhiläisiä.

Sain näiden kuvien herhiläisestä vihiä kesämökkinaapureiltamme, joiden aitan ulkokaton reunaan se rupesi rakentamaan pesää touko-kesäkuun vaihteessa. Suurin osa herhiläisistä huomataan kuitenkin vasta loppukesällä ja syksyllä, jolloin yhteiskunnat ovat suurimmillaan.

Sananlaskussa herhiläinen on Heikin lintu, ampiainen Annin lintu, mehiläinen meidän lintu. Tieteen termipankin mukaan herhiläisen vieraskieliset vastineet ovat Vespa crabo (latina), hornet ja European hornet (englanti), Hornisse (saksa), frelon européen (ranska), bålgeting (ruotsi), vapsik (viro), Sirsenis (latvia), širšė (rūšis) (liettua) ja шершень (venäjä).

Nyt läkkiseppä Lindblad
on pihassa pitkällään
hän makaa, ruohomätäs
tuuhea alla pään,
ja vihreä on raitti -
hoi, herhiläiset vaiti!
Hän miettii yksinään.

P. Mustapää

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry; Hyönteismaailma; Ilkka Teräs, Suomen luonto. Selkärangattomat. Pistiäiset; Ilpo Mannerkoski, vanhempi tutkija Suomen ympäristökeskus; Joakim Westrén-Doll, Luonto. Helsingin Sanomat 24.7.2019; Juha Vauhkonen ja Antti Tuominen, Yle. Luonto 6.6.2013; Yle Lahti. Luonto 29.9.2009; Kimmo Saarinen, Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti; Seija Hackman, Kymen Sanomat 8.5.2019; Tieteen termipankki; Wikipedia; Ötökkätieto; P. Mustapää, Lindblad-runot.