Poimulehdestä salaattia, kauneutta ja rohtoa

Yllättävän moni kasvilaji on kotiutunut maahamme vasta toisen maailmansodan aikaan saksalaisten tai venäläisten sotajoukkojen rehukuormien mukana, niinpä esimerkiksi poimulehden kasvupaikoista voi nykyisin päätellä entiset sotilasleiripaikat. Suomessa on 29 poimulehtilajia, joista vain kahdeksan lienee alkuperäisiä luonnonkasveja, tosin maallikon mielestä poimulehti on kaikkialla sama, kovin tuttu piparkakkulehtinen tienvieren ja niityn kasvi.

Poimulehtien lehdet ovat nuorina terävillä poimuilla, joista ne vähitellen kasvaessaan laskostuvat auki. Tästä on johdettu kasvin kirjakielinen nimi poimulehti, joka näyttäisi tulleen kieleen 1700-luvun jälkipuoliskolla. Hämeessä kasvia voitiin arkisesti kutsua myös ryppylehdeksi, lehden pisaroihin viittaavat puolestaan nimitykset kastelehti, vesipisara ja sateenvarjo.

 

Suomen kansankieliset poimulehden nimet kertovat sekä kasvin ulkonäöstä että sen hyötykäytöstä. Näitä ovat mm. juomakuppi, kasteheinä ja kannusruoho. Pohjois-Hämeessä kasvia on kutsuttu harakan-, hiiren- tai käenhameeksi. Karkeampiakin nimiä hämäläiset ovat kasville antaneet, sillä Ruovedellä selitettiin, että Huarahammeissa on noi lehlet, kun ne on noiv vekattu. Joutsenossa on käytetty nimeä körttiheinä, körttihän tarkoittaa naisen hametta.

Pakanauskoiset germaanit pyhittivät poimulehden hedelmällisyyden ja rakkauden jumalattarelle Freijalle, mutta Kristinuskon tullessa valtaan kasvi siirrettiin Neitsyt Marian hallintaan. Uusia nimityksiä olivat esimerkiksi Neitsyt Maarian viitta, Lady`s Mantle, Frauens Mantel tai Frauenmantel, mariekåpa, vårfrumantel.

Mariaan viittaa myös kasvin nimitys marianruoho, jonka Elias Tillandz mainitsi vuoden 1683 kasviluettelossaan. Poimulehti on suomalaisessa ja länsimaisessa kansanperinteessä arvostettu naisten rohto, johon liittyvät monet kansanomaiset nimet, kuten röijyheinä, vanhanpiianheinä ja maarianvaippa.

 

Olet kaiketi ihastellut kesäaamuisin poimulehdillä auringon kilossa kimmeltäviä "kastepisaroita". Jos maistat noita pisaroita, huomaat, etteivät ne olekaan oikeaa kastetta,vaan kasvin lehdistään aktiivisesti pusertamaa karvasta nestettä. Pisaroilla on uskottu olevan suurenmoinen taikavoima, sillä niiden jalokivimäisen hohteen sanottiin muuttavan raudan kullaksi. Tuota temppua yrittäneitä nimitettiin alkemisteiksi, joiden mukaan poimulehtien suku sitten sai tieteellinen nimensä Alchemilla.

Kuviteltiin myös, että pisaroissa piilee ikuisen nuoruuden salaisuus. Siksi neitojen kerrotaan keränneen pisaroita kasvojensa pesuun ja vartalonsa hoitoon, melkoinen työ siis turhuuden takia. Uskottiin myös, että pisarat voivat palauttaa menetetyn neitsyyden. Poimulehteä on käytetty sekä suojelevana kasvina että lemmenyrttinä.

Ihan huuhaata entisajan neitojen kauneusrutiinit eivät kuitenkaan olleet, sillä poimulehdellä on ihoa puhdistavia ja hoitavia sekä turvotusta poistavia ominaisuuksia. Tästä syystä sitä voidaan käyttää kosmetiikassa esimerkiksi puhdistusmaitoihin, kasvovesiin ja naamioihin. Itse olen kerännyt ja käyttänyt poimulehteä alkukesällä jalkakylpyjä ja kasvojen höyrytystä varten. Poimulehdellä on myös vaalentava vaikutus. Arabit ovat käyttäneet poimulehteä lähes kaikkeen kauneudenhoitoon.

 

Poimulehti on myös vanha hyötykasvi, sillä sen lehtien karvailla aineilla on haavoja parantava vaikutus, niinpä sitä on kutsuttu jo parisataa vuotta haava- ja plaastarilehdeksi. Poimulehdestä on myös keitetty hauteita ruusutautia potevalle, mistä kertovat nimitykset ruusuheinä, -lehti ja -ruoho. Poimulehteä on sanottu leiniheinäksikin, koska sen lehdistä tehdyllä hauteella on parannettu leiniä eli reumatismiä.

Villiyrttiharrastajat käyttävät poimulehtien lehtiä ja varsia muun muassa salaattina, vaikkapa vihersilppuna leivän päällä. Norjassa poimulehteä on käytetty pinaatin asemesta. Poimulehti on Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla nimellä ´ei uuselintarvike´. Alkukesän varjossa kasvaneet lehdet ovat parhaimman makuisia, sillä kuivalla paikalla kasvaneissa kasveissa lehdet voivat olla sitkeitä ja kitkeriä. Poimulehteä voidaan hyödyntää myös kuivattuna, jolloin siitä saadaan teetä ja siemenistä maustetta. Poimulehti sopii hyvin myös kasvivärjäykseen.

 

Poimulehti kasvaa tuoreilla niityillä ja pientareilla koko Suomessa sekä muuallakin Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvaltojen itäosissa. Lisäksi luonnon poimulehteä viljellään paljon puutarhoissa koristeellisuutensa ja syötävyytensä vuoksi. Kasvupaikakseen poimulehti tarvitsee aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan, jossa on kuiva tai tuore hiekkamaa. Jos poimulehteä viljelee salaattiaineeksi, kukkiva kasvusto kannattaa poistaa, jolloin kasvi tekee uusia lehtiä syksyyn asti. Jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) viljellään puutarhoissa koristekasvina.

Tapasin ystävääni
poimulehtien luona,
joimme silmillämme
kastepisaroita.

Ei niin pientä asiaa,
etteikö sen voisi jakaa.
Kasvaa vasten toisiaan,
ääriviivaa hakien.

Kuoriutumisen jälkeen
poimulehden reunalla istun kanssasi
kaikkein pienimmässä muodossani.  

Minna Sadeniemi

Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Evira; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; LuontoPortti; Luontoäidin lääkekaappi, suomennnos Ilona Sevelius, Valitut Palat, asiatarkistus farmakognosian professori Raimo Hiltunen Helsingin yliopisto; Noidankoto, valkosipulia ja salviaa 1.6.2011; Virpi Raipala-Cornier, YLE Terveys/Merja Turunen; Yrttitarha; Minna Sadeniemi 11.1.2018, puutarharunoja.blogspot.com.

PS Olethan huomannut, että tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Sitä voi juhlia rennosti ja pilke silmäkulmassa. Minä kävin noukkimassa lähimetsästä mustikat Suomen luonnon juhlapiirakkaa varten!