Maariankämmekkä, korpien herkkäkukkainen kaunotar

Orkideoilla eli kotoisammin kämmeköillä on suuri suku. Maariankämmekkä on sukunsa yleisin laji ja yövilkan jälkeen runsain Suomessa kasvava kämmekkä. Mielestäni tämä Soinin kunnan nimikkokukka on yksi kauneimmista kasveistamme. 
 

 

Maariankämmeköiden ulkonäkö vaihtelee suuresti, sillä kukkien väri, kuviointi, muoto, koko ja lehtien pilkullisuus ovat erilaisia jopa samassa kasvustossa. Kämmekkä kukkii kesäkuusta elokuuhun.

Maariankämmekän lehdet ovat täplikkäitä, mistä tulee niiden latinankielinen nimi Dactylorhiza maculata, joka on suomennettuna Täplikäs sormijuuri. Suomessa maariankämmekkää on paikoin kutsuttu tummapilkkuisten lehtiensä vuoksi käärmeenheinäksi, -kieleksi ja -kukaksi.

 

Nykyinen elämänmeno ei miellytä maariankämmekkää. Vanhakantaisen maatalouden aikana maariankämmekkä oli runsas kosteilla suoniityillä ja laidunnetuissa metsissä, mutta soiden ojitus on tuhonnut suuren osan sen luontaisista kasvupaikoista. Nykyisin maariankämmekän kohtaaminen alkaakin olla jo luontoretken kohokohta. Tänä kesänä olin hyvin onnekas, sillä mustikanpoimintareissulla tielleni osui niin yksittäisiä maariankämmeköitä kuin runsaampiakin kasvustoja kangasmetsän soistuneissa painanteissa.

Maariankämmekkä pölyttyy hyvin pelkällä huijauksella, sillä kukassa ei ole mettä houkuttelemassa pölyttäjiä. Usein kukissa näkee kuitenkin kukkajääriä, mutta ei tiedetä, miten maariankämmekkä niitä houkuttelee. Maariankämmekkä tuottaa kuitenkin runsaasti siemeniä, sillä yhdessä kukintovarressa niitä on laskettu kehittyvän yli 100 000.

 

Maariankämmekän juurimukuloita on kaksi, joista toinen on kurttuinen ja tumma, toinen vaalea ja pullea. Sana kämmekkä on johdettu sanasta kämmen, sillä sen mukulat muistuttavat käsiä. Tästä syystä kasvia on paikoitellen sanottu myös kämmenkukaksi. Kämmeköiksi Suomen orkideoita on kutsuttu ainakin 1820-luvulta lähtien.

 

Maariankämmekkä on yhdistetty ympäri Eurooppaa kristinuskoon, sillä sana maaria viittaa Mariaan. Meillä kasvi on tunnettu jeesuksenkämmenenä, jeesuksenkätenä, vapahtajankädenkukkasena ja jumalankätenä. Toisintoja on runsaasti ja ne näyttäisivät olevan lähinnä länsisuomalaisia. Tosin jotkut ovat pitäneet kasvia pirunkourana tai sitten tummaa juurimukulaa on sanottu pirunkämmeneksi, mutta vaalea mukula on omistettu Jeesukselle tai Marialle.

Olen lukenut, että Sippolassa kymenlaaksolaisilla lapsilla on ollut ennen tapana leikkiä maariankämmekän juurimukuloilla. Ne mukulat, jotka pysyivät pinnalla, olivat enkeleitä, kun taas pohjaan painuvat olivat paholaisia. Itä- ja Keski-Suomessa mukuloita on verrattu Eevaan ja Aatamiin, kun taas Pohjois-Karjalassa on puhuttu eevankädestä ja aataminkädestä. 

 

Maariankämmekän juurimukuloiden on nähty muistuttavan myös miehen kiveksiä. Sen vuoksi sileistä, vaaleista juurimukuloista jauhettua rohtoa on käytetty ja käytetään edelleen sukupuoliviettiä lisäävänä aineena Välimeren maissa. Tulevan lapsen sukupuoleenkin on mukuloiden avulla arveltu voitavan vaikuttaa. Samaan aihepiiriin kuuluu myös kämmeköiden varsinainen sukunimi Orchis, joka tarkoittaa kreikan kielessä kivestä.

Kaakkois- ja Keski-Suomessa maariankämmekkää on kutsuttu utara- ja utare- tai udarheinäksi, sillä mukuloista tulivat mieleen lehmän utareet. Sen mukaisesti mukuloilla on ruokittu tai lääkitty lehmiä. Kainuussa maariankämmekkää on nimitetty niin ikään juurakon mukaan maapotuksi tai mehtäpotuksi. Kerrotaanpa Savosta sellaistakin, että jos syötti vihamiehelleen kämmekän mukuloita eli käenpottuja, sai hänet menettämään järkensä.

Minä sanoin: kaste haihtuu
ja kuolee kukkanen.
Minä sanoin: tuuli vaihtuu
ja sydän ihmisen.
Mitä ymmärsinkään tästä!

Sen tiesin elämästä,
mitä maariankämmekästä
voi tietää perhonen,
joka liitää levottomasti
yli kukkain lempeäin.

Kun pääsin juureen asti,
sen kauniin kasvun näin.
Koko salaisuus on tässä,
koko totuus sydämen:
sydänmullassa pimeässä
on juuri valkoinen.--

Aale Tynni

Lähteet: Emma Heinänen LUK-tutkielma 750367A Oulun Yliopisto, Ekologian yksikkö; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; LuontoPortti; Peda.net; Seppo Vuokko, Suomen luonto. Kämmekkäkasvit; Soinin kunta; Aale Tynni, Maariankämmekät.