Tähtitalvikki, varjoisten metsien tähti

Tähtitalvikin tuoksuva kukka on erikoinen ja kaunis. Sen valkeat terälehdet avautuvat tähdeksi, kun muiden talvikkien kukinnot ovat kello­maisia. Toisista talvikeista poiketen tähtitalvikilla on vain yksi kukka, minkä vuoksi tähtitalvikkia kutsutaan myös nimellä yksikukkainen talvikki. Tähtitalvikki on monivuotinen, pienikokoinen ruohovartinen kasvi, joka on kanervakasveihin kuuluvan sukunsa ainoa laji – aiemmin tähtitalvikin katsottiin kuuluvan talvikkeihin.

Nuppuvaiheessa ja kukinnan alkuvaiheessa kasvi painaa kasvonsa kainosti kohti maata, mutta myöhemmin kohottaa päänsä kukkaperän oietessa. Tuoksuva, valkoinen, vahamaisen kiiltävä tähtikukka voi säilyä lakastumatta jopa kuutisen viikkoa. Tähtitalvikilla on hieman erakon luonne, eikä niitä kovin monta näekään yhdellä kertaa.

Tähtitalvikkien tärkein pölyttäjä on mantukimalainen, joka kerää medettömistä kukista siitepölyä toukkiensa ravinnoksi. Talvikkien siemenet kuuluvat kämmeköiden ohella koko kasvikunnan pienimpiin, sillä yksittäinen siemen painaa noin kaksi gramman miljoonasosaa. Koska siemenet ovat hyvin pieniä, ne leviävät helposti heikommankin ilmavirtauksen vaikutuksesta.

Tähtitalvikkeja kasvaa harvakseltaan koko maassa, mutta yleisimmillään se on Itä- ja Pohjois-Suomessa. Voit tavata kasvin varjoisassa sammaleisessa kuusikossa, kangasmetsässä ja lähteen lähettyvillä tai puron varrella, kuten nämä kesäkuussa valokuvaamani tähtitalvikit. Suomen lajitietokeskuksen mukaan tähtitalvikki luokitellaan vuonna 2019 elinvoimaiseksi. Tähtitalvikki vaikuttaa olevan hyvin herkkä kasvupaikkojensa koskemattomuudesta, minkä vuoksi se onkin taantunut tehometsätalouden aikakautena.

Tähtitalvikin aiempi ruotsinkielinen nimi oli ögönljus eli silmävalo. Pohjois-Ruotsissa ja Norjassa kerrotaan pureskellun kasvia tahnaksi, jota on käytetty rohdoksena punaisten ja vuotavien silmien päällä. Ilmeisesti talvikin tähtikukasta on tullut mieleen silmä, niinpä signatuuriopinx) mukaisesti on päätelty kasvista olevan apua silmävaivoihin. Vanhan uskomuksen mukaan sen on ajateltu jopa kaunistavan käyttäjänsä silmiä.

Tähtitalvikin erikoiset kukat kiehtoivat myös taiteilija Akseli Gallen-Kallelaa. Kasvi esiintyy hänen Kalman kukka ja Kuolema ja kukka -nimisissä teoksissaan, jotka Gallen-Kallela teki viisivuotiaana kuolleen esikoistyttärensä Impi Marjatan muistoksi. Ne olivat puupiirrostaiteemme uraauurtavia teoksia 1800-luvun lopulla. Puupiirrokseensa Kalman kukka Gallen-Kallela kaiversi sykähdyttävän runon:

Mustan lammen reunalla kasvoi kaunis kalpea kukka,
unessani poimin sen,
vaan unesta en herää
– se oli kalman kalpea kukka…

Akseli Gallen-Kallela

Lähteet: Henry Väre, Suomen luonto. Talvikkikasvit; Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas 16.6.2011; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen. Kasvikertomuksia; LuontoPortti; Riikka Kaartinen, Suomen Luonto 14.7.2017; Sinikka Piippo, Suomen luonnon lääkekasvit; Suomen Lajitietokeskus; Wikipedia; Akseli Gallen-Kallela.

 

x) Similia similibus curantur eli signatuurioppi oli Suomessa hyvin tärkeä 1700-luvulle asti. Käyttäessään kasveja ihmiset kiinnittivät huomiota niiden erityispiirteisiin, kuten kasvutapaan, lehtimuotoon, väriin, kukkien muotoon ja tuoksuun tai kasvien soveltuvuuteen ruuaksi, rohdoksi tai värjäykseen, esimerkiksi keltaista jäkälää käytettiin keltatautiin ja päänmuotoisia kukkia päänsärkyyn.