Hely, sotka ja telkkä

25 toukokuuta 2019

Telkät tulevat Länsi-Euroopasta Suomeen ensimmäisten vesilintujen joukossa maalis-huhtikuussa. Nämä yöllä määränpäähänsä laskeutuvat vesilinnut löytävät kevätyön kajossakin mustuvaan jäähän auenneet railot.


Kun telkät ovat ilmestyneet järvi- ja merialueiden ensimmäisiin sulapaikkoihin, voit nähdä yhden lintumaailman hauskimmista näytelmistä. Telkkäkoiraat nimittäin yrittävät vakuutella naaraille, että ovat lajin ylintä aatelia: ne sukeltelevat ja uivat naaraiden ympärillä villisti naristen sekä kurottaen päätään eteen- ja taaksepäin. Esillä olo ja huomion herättäminen on ensiarvoisen tärkeää varsinkin lisääntymiskauden alkuvaiheessa, kun koiraat kilpailevat naaraiden huomiosta osoittaakseen olevansa parhaita suvunjatkajia.


Telkkäkoiraat vartioivat puolisoitaan mustasukkaisesti vielä senkin jälkeen, kun ne ovat valinneet rannalla tai metsässä olevan ison pöntön tai palokärjen pöntön pesimäpaikakseen. Kun haudonta on jo alkanut, koiras menettää mielenkiintonsa ja naaras jää hoitamaan yksinään syntyvät untuvikot. Jo toukokuussa telkkäkoiraat kokoontuvat parviin ja katoavat suojaisiin paikkoihin odottamaan sulkasadon alkamista.


Sorsien heimoon kuuluvan telkän luonteenomainen lajipiirre on hieman kolmiomainen pää. Päästä erottuu selvästi kirkkaankeltainen silmä, mikä on antanut linnulle sen englanninkielisen nimen goldeneye, kultasilmä. Koiras on mustavalkoinen, ja sen poskessa on näkyvä valkoinen täplä. Naaras sen sijaan on väritykseltään tummanharmaa, vain pää on ruskea. Telkkä on vilkas ja pirteä lintu, joka on varsinkin muuttoaikoina hyvin valpas ja varovainen.


Telkkä ui näkyvästi avovedessä ja välillä sukeltaa tiuhaan tahtiin. Vedestä se nousee muiden kokosukeltajien tapaan juosten pitkin vedenpintaa. Telkän lento on erityisen nopeaa ja sen lentäessä kuuluu tunnusomainen viuhina, jopa kauniisti helisevä vihellys, minkä vuoksi lintua on kutsuttu Aunuksen Karjalassa helyksi. Kalevalan syntymisen aikaan – ja vielä paljon myöhemminkin – telkästä käytettiin nimitystä sotka.

Kuusi seisoo keskellä järveä
tulvaveteen heijastuen.
Istun kivellä, katselen, ihmettelen.
Telkkä pyrähtää lentoon
omaansa kurluttaen.
Laineet väräjävät
vaeltavat luo
varpaat jo kastaen.
Telkkä tuohon taas pyrähtää –
Hyvä ihminen! kivi allani karahtaa –
Nouse jo ylös! minä tähän jään
ja putkahdan esiin kun aika on.

Oi, armaani –
tule uudestaan,
tule luo
kun kesä saa
ja haaveesi kanssas jaan.

Leena A-L Heinonen

Lähteet: Juha Laaksonen. Yle, Miljoona linnunpönttöä 13.4.2016; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Suomenojan luonto; Wikipedia; Leena A-L Heinonen, Tarinakivi. Lapin Kirjallisuusseura. Kesäkuun runo 2017.

6 kommenttia

  1. Telkkien touhua on kiva seurata, niillä on aina jotain tekeillä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tillariina. Sinulla on siis telkkiä lähietäisyydellä seurattavaksi! Poikaset ovat sööttejä, taitavat tosin olla vielä munien sisällä tämän kevätkesän osalta.

    VastaaPoista
  3. Tuo, että telkkä oli se Kalevalan sotka-lintu, tuli minulle yllätyksellisenä tietona viime vuonna. Silloin pääsin läheltä seuraamaan telkän poikasten uimista ja olemista Aulangolla Hämeenlinnassa.
    Miksiköhän sotka-nimestä on luovuttu? Mutta toisaalta sanotaanhan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Blue Tit. En tiedä historiaa, miksi sotkaa ei enää käytetä. Voisin tietysti yrittää selvittää.

      Sinä näit pieniä suloisia telkänpoikia Aulangolla vuosi sitten. Minä näin eilen, kun telkkäemo kuljetti neljän poikasensa maantien yli. Pysäytimme auton ja vain katsoimme niitä. Varvikossa vain poikasten selät hyppelehtivät, kun emo ohjasi poikaset läheiseen pikku jokeen. Siitä kuvasin niitä, koska minulla sattui olemaan mukana pitkäputkinen kamera.

      Poista