Töyhöhyyppä on kevätpellon akrobaatti

Hieman yli sata vuotta sitten töyhtöhyyppä pesi ensimmäisen kerran maassamme, minkä jälkeen hyypän levittäytyminen ja runsastuminen on ollut ripeää. Kanta on kuitenkin kääntynyt laskuun parin viime vuosikymmenen aikana maataloudessa tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Töyhtöpää on näkyvimpiä peltolintujamme. Se on melko karaistunut ja ensimmäiset tunnustelijat palaavat jo maaliskuussa talvehtimisalueiltaan Länsi- ja Etelä-Euroopasta. Varhaisten muuttajien kohdalla on nimittäin aina se riski, että ne joutuvat palaamaan takaisin, jos olosuhteet eivät vielä olekaan sopivat. Hyyppä on tällainen tyypillinen kevätmuuton "siksakkaaja". Palasikohan se tänä vuonna etelämmäksi odottamaan ilmojen lämpenemistä?

Koska töyhtöhyypät saapuvat varhain, ne pystyvät valloittamaan itselleen parhaimmat pesimäpaikat ja kasvattamaan poikaset aikaisin lentokykyisiksi. Pesänä on yleensä mullospellossa oleva heinin vuorattu kuoppa. Töyhtöhyypät pesivät usein keskellä viljelyksiä, siksi ne ovat alttiita pesien tuhoutumiselle toukotöiden aikaan. Ystävällismieliset viljelijät auttavat hyyppiä merkitsemällä pesät ja jättämällä ympärille pienen suojakaistan. 

Olin huhtikuun alkupäivinä Konnunsuon suurilla pelloilla katselemassa töyhtöhyyppiä. Niitä olikin jo kymmenittäin ”ottamassa aurinkoa” eli ne seisoivat ryhmänä nokka samaan suuntaan kääntyneenä. Yksi koiraista esitti samaan aikaan lentonäytöksen. Se lensi poukkoilevassa soidinlennossa reviirinsä yllä heittäen voltteja, kallistellen ruumistaan puolelta toiselle ja sukeltaen naarasta kohti. Samalla lintu päästeli koko ajan naukuvia ääniä.

Ympäristöään tiiviisti tarkkaileva työhtöhyyppä kävelee ripein askelin, pysähtyy äkisti ja nokkaisee maasta jotain ja piipertää taas eteenpäin, minkä vuoksi kuvaajan pitää olla valppaana. Töyhtö keikkuen tämäkin hyyppä haeskeli ruokaa jäisen pellon sulapaikoista.

Kesykyyhkyn kokoinen, tanakka töyhtöhyyppä on pitkän töyhdön ja leveiden, pyöreäkärkisten siipien takia hyvin erikoisen näköinen kahlaaja. Höyhenpuku on kauempaa selvästi mustavalkea, mutta suorassa auringonvalossa linnun selkä peilaa välillä vihreän ja punertavan sävyistä metallihohdetta. Sen värit suorastaan rakastavat auringonpaistetta, siksi hyyppää oli hauska kuvata. Lentävä ja maassa kävelevä töyhtöhyyppä näyttävät mielestäni ihan eri linnuilta.

Töyhtöhyyppä on elinvoimainen ja rauhoitettu, sen nykyiseksi pesimäkannaksi Suomessa on arvioitu 70000 – 120000 paria, levinnäisyyden keskittyessä maan eteläosiin. Maailmanlaajuisesti se on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Näin hyyppiä runsaasti jo lapsuuteni Pohjois-Savossa, mutta vasta aikuisiällä pääsin valokuvaamaan niitä toden teolla Etelä-Karjalassa.

Kevät keikkuen tulevi.
Keltaisena kuin leskenlehti.
Hupaisana kuin töyhtöhyyppä.
Vihreänä kuin hiirenkorva!
Vikkelänä kuin sisilisko!
Mikä se on, tiedätkö? 

Napapiirin luontokansio

Lähteet: Jorma Laurila, Suomen Luonto 28.5.2013; Juhani Lokki ja Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Jussi Murtosaari, Erä ja luonto, Keskisuomalainen 25.3.2013; Lintuatlas; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Napapiirin luontokansio; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies. Jorma Laurila, Suomen Luonto 14.3.2014; Pertti Koskimies, Yle. Luonto 30.5.2017.