Seuraa kyyn, metsäpeuran ja sääksen puuhia suorassa lähetyksessä!

25 huhtikuuta 2019

WWF:n luontoliven kautta pääset seuraamaan kyyn, metsäpeuran ja sääksen asuinympäristöä reaaliajassa. Viime vuonna yli kuusi miljoonaa katsojaa saanut norppalive avautuu puolestaan toukokuussa.

Jokaisen luontolivessä olevan lajin sivulta löydät myös viime kesältä videopätkän, jossa eläin on tallentunut kameraan. Klikkaamalla sivun ylälaidassa olevaa Lisää-kohtaa näet puolestaan hölkkäävän ahman, kutevan taimenen ja vilkasta poikastaan paimentavan liito-oravan. Voit myös ladata älypuhelimeesi Luontolive-applikaation, jonka avulla pääset seuraamaan lähetystä suoraan kännykästäsi!


 
Koko Suomessa tavattavaa kyytä tuskin sekoittaa muihin matelijoihimme, sillä se on helppo tunnistaa selän tummasta sahalaitakuviosta ja kolmiomaisesta litteästä päästä, joka erottuu selvästi muusta ruumiista. Kyykäärmeen pistävä katse johtuu sen silmäterästä, joka on kissamaisen kapea pysty viiru. Kyy liikkuu yleensä maassa, mutta se osaa myös kiivetä puuhun ja on kohtuullisen hyvä uimari. Myrkyllinen kyy väistää ihmistä aina, kun se on mahdollista.  Kuitenkin paras suoja käärmeenpuremia vastaan on liikkua metsässä kumisaappaat jalassa. Jos kyy kuitenkin puree, purema vaatii pikaista hoitoa.

Kyy ei ole rauhoitettu eläin. Käärmettä ei kuitenkaan tarvitse tappaa, vaan sen voi siirtää vaikkapa kannellisessa sangossa viiden kilometrin päähän omasta pihapiiristä. Kyitä löytää keväällä muun muassa etelään viettäviltä kivisiltä rinteiltä ja metsäaukioiden reunoilta, myös kallioille voi kerääntyä kymmeniä kyitä lämmittelemään kevätaurinkoon. Ne ovat uroksia, jotka heräilevät horroksesta ennen naaraita huhtikuun tienoilla.

 
Metsäpeura on ollut Suomen asutushistorian tärkeimpiä riistaeläimiä. Se metsästettiin kuitenkin 1950-luvulla lähes sukupuuttoon monen muun lajin tavoin. Tällä hetkellä metsäpeura ei ole varsinaisesti uhanalainen, mutta määritellään uhanalaisuusluokituksessa (NT) silmälläpidettäväksi.

Kainuun alueen metsäpeurakanta on kuitenkin lisääntynyt rajan takaa tulleiden yksilöiden ansiosta. Sieltä metsäpeuraa on siirtoistutettu myös Suomenselän alueelle, jonne on kehittynyt elinkelpoinen, jopa Kainuuta suurempi kanta. Molempien kantojen kasvu on tosin hidastunut ja Kainuussa jopa kääntynyt laskuun. Suurimpana syynä lienee se, että sudet verottavat varsinkin peurojen vastasyntyneitä vasoja. Tällä hetkellä Suomessa metsäpeuroja on noin 1 900. Suomen lisäksi metsäpeuraa tavataan ainoastaan Venäjän Karjalassa, jossa salametsästys tosin vähentää peurojen määrää.

Metsäpeura on poron villi sukulainen, joka on sopeutunut lumiseen havumetsään. Peuran tarkka hajuaisti auttaa löytämään jäkälää lumen alta, lisäksi sen sorkat ovat suuremmat ja jalat korkeammat kuin porolla. Metsäpeurojen sorkista kuuluu naksuva ääni, jonka avulla lauman jäsenet kuulevat toisensa.


Haukkoihin kuuluva sääksi eli kalasääski on Kanta-Hämeen maakuntalintu. Lintu muistuttaa lentäessään isoa lokkia, mutta on rotevampi. Sääkseä tavataan koko maassa, sen pesimäkannaksi arvioitu 1150 – 1300 paria. Sääksi ei ole uhanalainen, mutta sen pesimismahdollisuudet ovat heikentyneet Saimaan lisäksi maailmanlaajuisesti, sillä vahvalatvaisia puita ei enää tahdo löytyä pesäpuiksi.

Yllä on kuvakaappaus sääksilivestä, jolla oli viime pesintäkaudella noin 100 1000 katsojaa. Jo 20 vuotta samalla paikalla pesinyt lintupariskunta saapui Kongon sademetsistä tuttuihin maisemiin Saimaalle 17.4. 

Sääksen ravinnoksi kelpaavat vain kalat. Niinpä se pesii vesistöjen tuntuman rantapuissa. Sääksi sisustaa pesänsä sammaleilla, turpeella ja jäkälällä muodostaen suuren risulinnan puun latvaan. Sääksen pesäpuu on aina rauhoitettu. Kalasääski munii huhtikuun lopulla yhdestä neljään munaan, joita pääasiassa naaras hautoo runsaan kuukauden ajan. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan kahden kuukauden ikäisinä.


Saimaannorppa on herkimmillään häiriölle kevättalvella, kun emot synnyttävät ja imettävät kuutteja rantakinoksiin kaivamissaan pesissä. WWF:n 17.2. julistaman   Saimaannorpan pesärauhan tarkoituksena kehottaa ihmisiä välttämään kaikkea liikkumista Saimaalla luotojen ja saarien lähellä.

Metsähallitus on julkaissut karttoja saimaannorpan tärkeimmistä häiriöille herkistä pesimäalueista. Paikkatietoanalyysiin perustuva pesätiheyskartta auttaa jäällä liikkujia hahmottamaan sitä, missä on suurin riski häiritä saimaannorpan pesimärauhaa. 

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.

Maaria Leinonen

Lähteet: Emilia Kemppi. Yle Oppiminen; Korkeasaari Zoo; Lajitietokeskus; Lisse Tarnanen ja Jarmo Latva, Aarrelehti 21.4.2017; Luonnonvarakeskus Luke; LuontoLiitto; Matti Nukari, Maaseudun Tulevaisuus 3.1.2018; Suomen Lajitietokeskus; Suomen luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi; Suomen Metsästäjäliitto; Sääksisäätiö; Tiina Kukkonen, Etelä-Saimaa 18.4.2019; Turun Sanomat 17.2.2019; WWF Suomi; Maaria Leinonen.

4 kommenttia

  1. Olen kateellinen käärmekuvista! Itse en niitä näe. Taidan liikkua vääränlaisilla paikoilla, liian kosteilla ja alavilla. Meidän seudulla viihtyvä satelliittisääski Ilpo on jo Puolassa ja ehkä jo viikonloppuna Suomessa! Se on aina juhlapäivä kun näkee hänet ekan kerran. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postista ja toivotuksistasi Tillariina. (Olin Pietarissa kielikurssilla, siksi vastaus tulee nyt vasta.) Todella harvoin minäkin näen käärmeitä!
      Oi, teillä on ikioma Ilpo. Toivottavasti Ilpon saapumisen juhlapäivä on pian!

      Poista
  2. Kaikkea sitä keksitäänkin: lataa luontolive-sovellus kännykkääsi ja seuraa reaaliajassa kalasääsken pesintää! Hyvältähän se näytti, en ole koskaan nähnyt sääskeä luonnossa, metsäpeurankin vain Korkeasaaressa. Onneksi saimaannorppia näkee aika-ajoin - Saimaalla. Sen näkeminen onkin aina yhtä suuri ilon hetki.
    Kiitos näistä tiedoista: Luontolive-sovelluksesta ja luontolive -sivuista. Jollei ihminen malta lähteä luontoon, niin tuo luonto ihmisen luokse - kännykän avulla. Hauska juttu ja idea! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blue Tit, kiitos kommentistasi. Metsäpeuran minä näin Ranuan eläinpuistossa, kuten karhunkin.
      Sinä onnekas! Minä en ole nähnyt saimaannorppaa vielä koskaan, vaikka olen asunut Lappeenrannassa jo parikymmentä vuotta, mutta ehkäpä toukokuussa norpparisteilyllä Saimaalla.

      Toden totta minunkin mielestäni Luontolive on erinomainen idea. Norppakuvaaja ja kalastaja Juha Taskinen viritteli ensimmäistä kertaa kameroita norpan kellimiskivelle Saimaan Haukivedelle 2003 ja siitä tämä toiminta alkoi ja laajeni uskomattoman paljon ja tuottaa iloa monelle.

      Poista