Tiesitkö, että ennen kevät-sanan vakiintumista kieleemme käytimme talven ja kesän välisestä ajanjaksosta nimitystä touko. Touko on yksi suomen kielen vanhimmista sanoista ja sillä on vastineita kaikissa sukukielissämme kaukaista unkaria myöten. Siellä kevät tunnetaan nimellä tavasz.
Myöhemmin meillä siirryttiin käyttämään sanaa kevät ja touko erikoistui tarkoittamaan ennen kaikkea kylvötöitä. Kuukauden nimeen touko siirtyi luontevasti, koska toukotyöt ajoittuvat juuri toukokuuhun. Silloin touotaan eli tehdään toukoa, kylvetään, kuka kasvimaallaan, kuka pelloillaan. Muita kansanomaisia nimiä toukokuulla ovat sulamakuu, mahlakuu ja kyntökuu.
Toukokuun nimi ja sen merkityssisältö ovat kaikille nykysuomalaisillekin täysin tajuttavissa, sillä maanmuokkaus ja kylväminen muodostavat varhaiskevään tärkeimmän vuotuistoimituksen: uuden sadon valmistelun. Uuden kuun syntymisen jälkeistä aikaa on pidetty suotuisimpana hetkenä kevätkylvöille, kun taas kuunkierron viimeistä päivää huonoimpana.
Suomenkieliset kuukaudennimet poikkeavat eurooppalaisista, koska meillä ne on nimetty yleensä vuodenkierron mukaan eli mitä töitä missäkin kuussa on tehty. Monissa muissa kielissä käytetään roomalaisia nimityksiä, jotka ensin levisivät germaaneille ja näiltä muihin kieliin. Jopa viron ja venäjän kielessä käytetään latinalaisperäisiä nimityksiä. Meidän toukokuumme on ruotsiksi maj, saksaksi Mai, espanjaksi mayo ja viroksi mai sekä latinaksi Maius roomalaisen jumalan Merkuriuksen äidin mukaan.
Varsinkin entisajan ihmisille maan ja vesien keväinen avautuminen oli suuri ilon ja ihastuksen aihe, tae elämän jatkumisesta. Varsin sattuvan värssyn on Mikael Agricola kirjoittanut Rucouskirjaansa toukokuun kohdalle. Viimeisin säe on muuten terveysopillinen neuvo suonta iskettäville potilaille, että muuten paitsi käsiin kuppaaminen on hyvä asia.
Koko luonto nyt virkoopi,
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkoon siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore
Kylve ja älä yrttejä säästä,
älä kädestä ja käsivarresta verta päästä.
Kustaa Vilkuna
Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Edith Holden, Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906; Heikki Hurtta, Kotimaisten kielten keskus Kotus; kirlah-kielet.blogspot.com 8.11.2007; Klaas Ruppel, Kotimaisten kielten keskus; Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto.
Toukokuusta alkaa meidän perheen juhlakausi elikkä syntymäpäiviä riittää tästä eteenpäin syksyyn asti! Jopa kissatkin ovat syntyneet tässä ajankohdassa 1.6. ja 23.8. :) On hyvä kun meillä on omintakeiset kuukaudennimet!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tillariina. Teidän perheessä kesä on siis yhtä juhlaa! On kieloja ja mansikkakakkua pöytään, päivänkakkaroita ja vadelmatorttua toisen kerran, entä mitäs kisuille. Ihanaa juhlakautta!
VastaaPoistaMinusta on hienoa, että suomenkieliset kuukauden nimet ovat omanlaisiansa. Ja niin kertovia, esim helmikuun helmet, kesä- ja syyskuu, heinäkuun heinän- ja elokuun elonkorjuu, lokainen lokakuu jne. Mutta mistä tulee sana joulukuu ja tammikuu? Suomessa nyt ei tammeja kasva vuoden ensimmäisen kuun aikana, sillä varmaan on jokin muu merkitys...?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Blue Tit. Rupesin nyt käymään läpi kaikki kuukaudet, huhti- ja toukokuu oli jo blogissani, joka kuukausi tulee aina uusi. Joulukuun nimi tosiaan on muutettu kristilliseksi joulukuuksi aiemman talvikuukauden sijaan. Tammi on kovaa puuta, siksi tammikuun nimitys otettiin sieltä, sydänkuu, kova kuin tammen sydänpuu, puuaines.
VastaaPoista