Muutaman
kilon painoisesta jäkäläannoksesta poro saa runsaasti hiilihydraatteja,
mutta vitamiinien ja valkuaisaineiden lähteenä kuiva jäkäläsolukko on
köyhää ruokaa. Poronjäkälä on myös lumisiin olosuhteisiin sopeutuneen metsäpeuran herkkua. Se pystyykin pidempien jalkojensa sekä kuono-osansa avulla kaivamaan sitä helpommin esiin kuin poro.
Suomen
jäkäliköt ovat monesti ylilaidunnettuja runsaan poromäärän takia, ja
jäkäläpeitteen palautuminen entiselleen kestää noin 30 vuotta. Vuonna
1965 julkaistun tutkimuksen perusteella Pohjois-Suomen metsien terveyttä
eivät uhkaakaan yksin Kuolan niemimaan teollisuussaasteet, vaan
puustovaurioihin vaikuttaa myös maaperän jäkäläpeitteen häviäminen.
Pula-aikoina jäkälää on annettu karjan rehuksi, mutta käytetty myös ihmisravintona.
Ensin lipeässä liotetut kasvit huuhdeltiin ja lopulta kuivattiin, minkä
jälkeen niitä voitiin käyttää leipäviljan jatkeena. Rehuksi haravoitua
jäkälää ei voi säilyttää pitkään kosteana, sillä massa alkaa käydä. Tätä
ominaisuutta on tosin myös hyödynnetty, sillä Ruotsissa tiedetään sata
vuotta sitten käytetyn poronjäkäliä viinan valmistukseen yli 115 tonnia,
josta saatiin 5 500 litraa paloviinaa.
Palleroporonjäkälä
kasvaa koko Suomessa yleisenä karuissa männiköissä ja kallioilla, usein
yhdessä muiden poronjäkälien kanssa. Palleroporonjäkälä on
koristeellisin poronjäkälistä, jotka ovat läheistä sukua torvijäkälille.
Niinpä sitä käytetään yleisesti asetelmissa ja seppeleissä, myös
arkkitehdit rakentavat usein kaupunki- ja talomallien puuston
poronjäkälästä. Kuivuttuaan herkästi murenevan jäkälän keruu oli
aikaisemmin mahdollista vain sateisina päivinä, mutta nykyisin parhaita
mäntykankaita sadetetaan, että jäkälä saataisiin pysymään pehmeänä ja
joustavana.
Suomesta
viedään vuosittain ulkomaille tuhansia tonneja palleroporonjäkälää,
joista valtaosa kuljetetaan Saksaan. Jäkälän keruulla on taloudellista
merkitystä etenkin Hailuodossa ja Oulujärven ympäristössä. Poronjäkälän
keruussa liikkuu niin suuri raha, että parhailla mäntykankailla
kannattaa metsänhoito suunnitella jäkälän, eikä niinkään puuston
ehdoilla, sillä palleroporonjäkälän tuotto metsämaalla ylittää usein
kasvupaikan puuston arvon. Jäkälän keruuseen pitää olla maanomistajan
lupa, sillä se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eräs pariskunta
oli jo ehtinyt kerätä 33 jätesäkillistä palleroporonjäkälää, ennen kuin
kun jäi varkaudestaan kiinni.
Mäntykangasta, poronjäkälää.
jossain taustalla hälinä,
vaimenee askelten myötä.
Jäljellä hiljaisuus.
Metsä.
Ilmassa aavistus syksyä.
Muutama lintu.
Lähdön tuntu.
Minä olen jostain täältä.
Minä olen joku näistä puista.
Minä jään.
mandarinyshhi 356 runoa
Lähteet: Jenna Keto-Tokoi Yle Uutiset 25.10.2016; Kai Aulio, Tiedebasaari 19.10.2011;
Krister
Karttunen, Kotimaan luonto-opas; Mikko Kuusinen, Jäkälät. Suomen
luonto. Kasvit; Pinkka oppimisympäristö; Valokki-nettikasvio;
mandarinyshhi 356 runoa.blogspot.com 14.8.2017.
Olenkin juuri lukemassa Suomessa selviytymisen historiaa -kirjaa ja siinä on hyvät ohjeet, kuinka tehdä jäkäläpuuroa. Kuulema oikein tehtynä on ihan hyvän makuista, kokeilisinkohan?:)
VastaaPoistaTuota en tiennytkään,että arkkitehdit käyttävät jäkälää pienoismalleihinsa! Olenkin ihmetellyt, kuinka hyvän näköisiä puita...
Kiitos kommentistasi Blue Tit! Löysit siis jäkäläpuuron ohjeen, vau! Et kai mitään menetä, jos kokeilet. Kerrohan minullekin tuloksista.
VastaaPoistaKun otimme dronella kuvia (Ruokolahden ruskaa), niin puut näyttivät ylhäältä katsottuna juuri sellaisilta kuin jäkälistä tehdyt arkkitehtien pienoismallipuut!