Palleroporonjäkälästä on moneksi

Muutaman kilon painoisesta jäkäläannoksesta poro saa runsaasti hiilihydraatteja, mutta vitamiinien ja valkuaisaineiden lähteenä kuiva jäkäläsolukko on köyhää ruokaa. Poronjäkälä on myös lumisiin olosuhteisiin sopeutuneen metsäpeuran herkkua. Se pystyykin pidempien jalkojensa sekä kuono-osansa avulla kaivamaan sitä helpommin esiin kuin poro. 

 

Suomen jäkäliköt ovat monesti ylilaidunnettuja runsaan poromäärän takia, ja jäkäläpeitteen palautuminen entiselleen kestää noin 30 vuotta. Vuonna 1965 julkaistun tutkimuksen perusteella Pohjois-Suomen metsien terveyttä eivät uhkaakaan yksin Kuolan niemimaan teollisuussaasteet, vaan puustovaurioihin vaikuttaa myös maaperän jäkäläpeitteen häviäminen.

Pula-aikoina jäkälää on annettu karjan rehuksi, mutta käytetty myös ihmisravintona.    Ensin lipeässä liotetut kasvit huuhdeltiin ja lopulta kuivattiin, minkä jälkeen niitä voitiin käyttää leipäviljan jatkeena. Rehuksi haravoitua jäkälää ei voi säilyttää pitkään kosteana, sillä massa alkaa käydä. Tätä ominaisuutta on tosin myös hyödynnetty, sillä Ruotsissa tiedetään sata vuotta sitten käytetyn poronjäkäliä viinan valmistukseen yli 115 tonnia, josta saatiin 5 500 litraa paloviinaa.

 

Palleroporonjäkälä kasvaa koko Suomessa yleisenä karuissa männiköissä ja kallioilla, usein yhdessä muiden poronjäkälien kanssa. Palleroporonjäkälä on koristeellisin poronjäkälistä, jotka ovat läheistä sukua torvijäkälille. Niinpä sitä käytetään yleisesti asetelmissa ja seppeleissä, myös arkkitehdit rakentavat usein kaupunki- ja talomallien puuston poronjäkälästä. Kuivuttuaan herkästi murenevan jäkälän keruu oli aikaisemmin mahdollista vain sateisina päivinä, mutta nykyisin parhaita mäntykankaita sadetetaan, että jäkälä saataisiin pysymään pehmeänä ja joustavana.

Suomesta viedään vuosittain ulkomaille tuhansia tonneja palleroporonjäkälää, joista valtaosa kuljetetaan Saksaan. Jäkälän keruulla on taloudellista merkitystä etenkin Hailuodossa ja Oulujärven ympäristössä. Poronjäkälän keruussa liikkuu niin suuri raha, että parhailla mäntykankailla kannattaa metsänhoito suunnitella jäkälän, eikä niinkään puuston ehdoilla, sillä palleroporonjäkälän tuotto metsämaalla ylittää usein kasvupaikan puuston arvon. Jäkälän keruuseen pitää olla maanomistajan lupa, sillä se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Eräs pariskunta oli jo ehtinyt kerätä 33 jätesäkillistä palleroporonjäkälää, ennen kuin kun jäi varkaudestaan kiinni.

Mäntykangasta, poronjäkälää.
jossain taustalla hälinä,
vaimenee askelten myötä.
Jäljellä hiljaisuus.
Metsä.

Ilmassa aavistus syksyä.
Muutama lintu.
Lähdön tuntu.

Minä olen jostain täältä.
Minä olen joku näistä puista.
Minä jään.

mandarinyshhi 356 runoa

Lähteet: Jenna Keto-Tokoi Yle Uutiset 25.10.2016; Kai Aulio, Tiedebasaari 19.10.2011;
Krister Karttunen, Kotimaan luonto-opas; Mikko Kuusinen, Jäkälät. Suomen luonto. Kasvit; Pinkka oppimisympäristö; Valokki-nettikasvio; mandarinyshhi 356 runoa.blogspot.com 14.8.2017.