Syksyisessä metsässä huomioni kiinnittyi polun vieressä keltaisina loistaviin haarakkaisiin ja poikkesin katsomaan niitä vähän lähempää. Keltahaarakkaiden vierestä löysin minulle tuntemattomia oranssiorakkaita, joiden nimi selvisi vasta kotona tietolähteitä tutkiessani. Nämä vaaleat, nukkaiset ja reunoiltaan hieman oranssiin vivahtavat sienet toivat mieleeni rintakorun.
Lähipäivinä ja viikkoina poikkesin katsomaani ”sieniäni”, viimeksi vierailin niitä tutkimassa marraskuun alussa. Pikkuhiljaa sienten lakin väri muuttui ruosteenruskeaksi, jonka seassa pilkistelee vähän oranssia. Halkaisijaltaan liki kymmensenttisen lakin alapinnalla oli selvä piikistö eli orat.
Oranssiorakkaan irrottaminen sammalikosta oli vaikeaa, sillä sieni ei ollut kiertänyt varpuja ja sammalia vaan kasvanut niiden läpi. Kova jalka oli pinnaltaan tummanoranssi ja halkaistuna sisältäpäin selvästi oranssi sekä vyöhykkeinen.
Sekoitin sienen aluksi ruosteorakkaaseen, jolta kuitenkin puuttuvat vaaleat ja oranssit sävyt. Oranssiorakkaat ovat aika yleisiä ja koristeellisia mäntykankaiden lajeja. Ne eivät ole lähisukua tunnettujen syötävien orakkaiden kuten vaaleaorakkaan kanssa.
Ruokasieneksi oranssiorakas on liian kova ja sitkeä, mutta sienivärjäykseen se kelpaa mainiosti. Sillä on saatu lankoihin erilaisia vihertäviä värejä käsittelyaineina käytettyjen metallisuolojen mukaan. Ilonan Värimaailma -blogin pitäjä Ilona Winebridgen kertoo käyttäneensä oranssiorakasta värjäykseen, ja tuloksena oli ollut värisävyjä harmaansinisestä tummaan harmaanvihreään puretustavasta ja väriliemen pH:sta riippuen.
Halki avaruuden,
nähden tulevaisuuden,
luoden maailman uuden,
seikkaili sieni suurenmoinen.
Ja se onkin tarina ihan toinen ...
T. Sol
Lähteet: Ilona Winebridge Värjärin pata. viinasilta.blogspot.com; Jarkko Korhonen ja Pirkko Penkkimäki, Suomalainen sienikirja, Risto Tuomikoski, Sienet värikuvina, Wikipedia; T. Sol 3.8.2006.
Lähetä kommentti