Talvivinokas on kohtalaisen yleinen syysmyöhällä kasvava helttasieni, väriltään vihreäsävyisen ruskeanharmaa. Tämän heikosti tuoksuvan sienen vaaleat tai punakeltaiseen vivahtavat heltat ovat tiheässä eivätkä ylety jalkaan asti. Lakin pinta on hyvin limainen, ja nuorella sienellä lakin reuna on alaskiertynyt. Hauskasti epäkeskeisen vinokkaan jalka on erittäin lyhyt tai se voi jopa puuttua kokonaan.
Talvivinokkaat kasvavat pystyyn kuolleilla tai maahan kaatuneilla lahoilla lehtipuilla, joskus niitä on löydetty myös havupuilta. Sieni on satoisin järvien rantaryteiköissä, joissa on runsaasti lahoavia leppiä. Kasvukausi alkaa vasta myöhään syksyllä, vaikka ensimmäisiä sieniä voi löytyä jo syyskuun lopulla. Kun muualta sienten satokausi loppuu, niin rannalla se jatkuu edelleen vesistön lämmittävän vaikutuksen ansiosta.
Talvivinokasta viljellään ja myydään Itä-Aasiassa ruokasieneksi kauppanimellä. Pitkään on ollut epäselvää, onko se sama laji kuin meidän talvivinokkaamme, mutta viimeaikaisten tietojen mukaan laji olisi sama. Suomessa talvivinokasta on käytetty ruuaksi lähinnä kokeilumielessä ja sen makua on jopa kehuttu. LuontoPortin sieniasiantuntijan mukaan talvivinokastamme ei kuitenkaan ihan varauksetta suositella käytettäväksi, ennen kuin kokemus ja tieto lisääntyvät.
Talvivinokkaan kanssa samaan aikaan ja samanlaisilla paikoilla kasvavat sekä helmenharmaa osteri- että rusehtavanharmaa koivuvinokas, jotka ovat hyviä ruokasieniä. Vinokkaat eivät suinkaan lopu tähän, vaan samaan sieniheimoon kuuluu kuusi sukua ja 94 lajia, jotka ovat laajalle levinneitä lauhkeilla ja trooppisilla vyöhykkeillä.
Rouskut, tatit, vinokkaat,
vanhat sekä nuorekkaat.
Maasta ylös kurkottuu,
nyt on metsän marraskuu.
Birgitmummu
Lähteet: Adam Leave, Late Fall Oyster Mushroom Panellus serotinus – An Edible Winter Fungus 30.12.2014; Hannu Tiihonen kääpäblogi 16.7.2014; LuontoPortti; Maija Karala, Uudenkaupungin Sanomat 29.9.2016; Michael Kuo, Panellus serotinus; Mikko Veräjänkorva; Birgitmummu.vikki.fi mukaillen.
Kiitos Sirpa upeista kuvista ja selventävistä teksteistä!
VastaaPoistaKuva talvivinokkaasta tuo veden kielelle. Olen löytänyt kerran niitä kanavan reunalta Mälkiän sulun alapuoleisesta metsiköstä. Omalta sienikartalta en löytänyt tietoja siitä, mutta muistaakseni googlaamalla selvisi sen olevan kolmen tähden sieni.
Sain hevoskastanjasta vinkin tyttäreni syntymäpäivän (1.5.) lahjaksi. Jos jostain taimimyymälästä löydän taimen, istutan sen tyttäreni pihalle. Lähikuva hevoskastanjan kukasta avasi silmäni näkemään sen kauneuden. Satamassa olen keväisin ihaillut hevoskastanjoita. En ole sattunut juuri oikeaan aikaan paikalle, tai olen katsonut liian kaukaa.
Lopuksi totean, että sinun osaamisesi ja kiinnostuksesi luontoon, kirjoittamiseen ja valokuvaukseen saa ihmeitä aikaan.
Kiitos Risto kauniista viestistäsi, olen siitä iloinen. Vielä iloisempi olen, että olen pystynyt välittämään niin silmäniloa kuin tietoakin. Oppipoika - siis tyttöhän - minä olen sillä saralla, mutta parhaani yritän. kirjoittamistahan me molemmat jatkamme :)
VastaaPoistaToivottavasti saat hevoskastanjan taimen tyttärellesi! Minustakin sen kukat ovat hurmaavia.