lauantai 27. lokakuuta 2018

Räkättirastaita pihapuussa

Kukapa ei olisi kuullut räkättirastaiden räksätystä, joka on kiivaimmillaan huhtikuun alussa, mutta jatkuu syysmuuttoon asti. Kesäaikaan rastaat ovat hiljaisempia, sillä ne keskittyvät etsimään poikasilleen lieroja pihanurmilta. Niiden ravinnoksi kelpaavatkin madot, nilviäiset, hyönteiset, hämähäkit, toukat ja muut pikkueläimet. Syyskesällä poikasten vartuttua koko räksäsuku käy puolestaan verottamassa puutarhojen marjapensaita.

Hyvinä pihlajanmarjavuosina räkättirastaille ja muille marjoja syöville linnuille herkkupöytä on katettu syksystä pitkälle talveen, miljoonia kiloja terveysruokaa, superfoodia menee ihmisiltä parempiin suihin. Viime syksynä marjoja oli yllin kyllin, nyt pihlajilla on puolestaan menossa välivuosi.





Räkättirastaat etsivät ruokaa kesäisin pelloilta ja pihoilta sekä syövät metsissä mustikoita. Syksyisin hedelmien sekä pihlajan ja katajan marjojen osuus ravinnossa on tärkeä, niinpä ne ruokailevat mielellään pellonreunojen ja asutusalueiden pihlajissa. Lintujen syys- ja talviesiintymiä rytmittää marjojen tarjonta. Itse asiassa yllättävän monet muutkin linnut rastaiden lisäksi saattavat syödä pihlajanmarjoja. Kun niitä on paljon, Etelä- ja Keski-Suomessa nähdään pitkälle syksyyn marjalintuja, jopa metsä-Lapissa pesiviä vaelluslintuja taviokuurnia. Samoin pihlajanmarjat maistuvat joillekin hyönteissyöjille, kuten kottaraisille, tikoille ja käpylinnuille.

Pihlajanmarjat valmistuvat syötäväksi elo-syyskuussa. Pihlajissa on puuta kohden muutamia kymmeniä kiloja marjoja, suurimmissa puissa jopa parisataa kiloa. Runsaan sadon vuosina räkättirastaita viipyy maassamme suurina parvina jopa helmikuulle asti, mutta ne häipyvät aina etelään marjojen loppuessa.




Yksittäisillä linnuilla on tapana istuskella pitkään ruokailupuussa pistäen pihlajanmarjan aina silloin tällöin suuhunsa. Ne nappaavat marjan irti kannastaan, heittävät sen ilmaan ja nielaisevat kitaansa. Rastaiden marjansyöntiä on tosiaan hauska seurata!


Yleisesti linnut nauttivat pihlajanmarjoja kahdella eri tavalla: Rastaat, tilhet ja kottaraiset syövät marjat kokonaisina ja näin auttavat pihlajaa leviämään ulostamalla siemenet ja antaen puille vielä hyvän lannoituksen. Sen sijaan punatulkut ja taviokuurnat kuorivat pihlajanmarjoista marjalihan ja syövät vain siemenet, joita myös peipot ja tiaiset taitavasti nokkivat.

Räkättirastas on näkyvä ja kuuluva lintu, joka tunnetaan hyvin. Se ei kuitenkaan ole rakastettu luontokappale, vaan kuuluu variksen ja varpusen kanssa lintujen alimpaan kastiin ja on jatkuvan vainon kohteena marjavarkaan maineensa vuoksi.

Räkättirastas on komea ja värikäs. Sen rinta on kullanruskea, pää ja yläperä kauniin harmaat ja pyrstö musta. Tämä lintu on poikanen, joten sen väritys ei ole vielä parhaimmillaan. Me emme ehkä arvosta räksiä, mutta amerikkalaiset lintuharrastajat ovat toista mieltä. Räkättirastas on nimittäin Atlantin toisella puolella huippuharvinainen syysvieras, jota matkustetaan katsomaan tuhansienjopa kilometrien päähän.

Lähdin äitini luota Kauhajoelta.
Aamulla rastas istui pihapihlajassa.
Ylhäällä puussa vain marjojen karat.
Alhaalla oksat vielä nuokkuivat marjataakasta.
Miten tilhet ja rastaat järjestyksessä
syövätkin tertut ylhäältä alas.

Lähteet: Birdllife Suomen tiedottaja Jan Södersved; Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut. Rastaat; Hannu Järvinen, Aamulehti 18.10.2017; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 9.10.2014; Juhani Lokki ja Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Jussi Murtosaari, Erä ja luonto 27.1.2018; Kati Turtola, Yle Uutiset 15.8.2016; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Seppo Vuolanto, Suomen Luonto 1.1.2015; Vesa Vaarama, Yle Uutiset 12.9.2017; Keijo Nevaranta. Vuodenaikojen runot. Talvi. 29.12.2016
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti