Yli kolmekymmentä senttiä pitkä rantakukan purppuranpunainen kukinto on näyttävimpiä kasvustossamme, vaikka muutoin väriloisto alkaa jo vähentyä rannoilla loppukesää kohden. Sen pitkässä tähkässä on monessa eri kehitysvaiheissa olevia kukkia, joten kauneutta kestää useita viikkoja. Komea kukinto houkuttelee myös runsaasti kukkakärpäsiä ja pistiäisiä sekä perhosia.
Erityisen kookkaaksi ja uhkeaksi rantakukka kasvaa lintujen pesimäluodoilla, joita linnut ovat jätteillään lannoittaneet. Siellä kasvin varsi voi venyä puolitoistametriseksi ja kukkien purppura saa vielä syvempää hehkua.
Rantakukan tylsä nimi kuvastaa kuitenkin täydellisesti sen kasvupaikkaa eli rantaa, se kasvaa nimittäin kaikenlaisilla rannoilla ja usein vesirajan tuntumassa. Kasvia esiintyy luonnonvaraisena Oulun seudulle saakka. Rantakukkaa on ruvettu käyttämään myös perennana ja puutarhalammikoitten koristeena, ja myynnissä on jopa erilaisia lajikkeita ja -risteymiä, kuten tarharantakukkia.
Entisinä aikoina rantakukka oli myös rohto. Sen juurakoista tehtyä uutetta on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa ripulin, vatsa- ja suolistosairauksien sekä peräpukamien hoidossa ja verenvuotoa on tyrehdytetty murskatuista lehdistä tehdyllä hauteella. Rantakukalla on hoidettu myös paiseita, minkä vuoksi sitä on nimitetty kuismanpaiseheinäksi tai paiseheinäksi.
Rantakukkaa on hyödynnetty monella tavalla. Sen kukinnoista on saatu purppuraväriä leivosten ja makeisten koristeluun ennen keinotekoisten värien kehittämistä. Parkkihappopitoisuutensa vuoksi rantakukka on myös ollut aikanaan käytössä nahkoja parkittaessa.
Kasvin juurakoissa on paljon uuteaineita, flavonoideja, ja näitä yhdisteitä ainakin Kaspianmeren kalastajat ovat käyttäneet verkkojensa lankojen vahvistamisessa ja myös estämään ei-toivottujen otusten tarttumista pyydyksiin. Nykyaikainen käyttötapa on keittää rantakukan nuoria versoja vihannesten tapaan.
Kasvin juurakoissa on paljon uuteaineita, flavonoideja, ja näitä yhdisteitä ainakin Kaspianmeren kalastajat ovat käyttäneet verkkojensa lankojen vahvistamisessa ja myös estämään ei-toivottujen otusten tarttumista pyydyksiin. Nykyaikainen käyttötapa on keittää rantakukan nuoria versoja vihannesten tapaan.
Kaunis ja meillä harmiton rantakukka on listattu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) koko maailman käsittävässä lajiluettelossa sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Pohjois-Amerikkaan rantakukka kulkeutui 1800-luvulla Euroopasta, ja nyt sitä kasvaa jo 48 osavaltiossa.
Rantakukalla ei ole Yhdysvalloissa luontaisia vihollisia, ja siksi se leviää nopeasti ja syrjäyttää kosteikkojen alkuperäiskasveja. Kahdessakymmenessä osavaltiossa rantakukan siirtäminen on jo kielletty lailla. Joitakin vuosia sitten amerikkalaiset keksivät hakea Euroopasta rantakukkaa syöviä kovakuoriaisia, jotka ovatkin pysäyttäneet sen leviämisen.
Rantakukalla ei ole Yhdysvalloissa luontaisia vihollisia, ja siksi se leviää nopeasti ja syrjäyttää kosteikkojen alkuperäiskasveja. Kahdessakymmenessä osavaltiossa rantakukan siirtäminen on jo kielletty lailla. Joitakin vuosia sitten amerikkalaiset keksivät hakea Euroopasta rantakukkaa syöviä kovakuoriaisia, jotka ovatkin pysäyttäneet sen leviämisen.
Rantakukka,
tähkäpää jalat vedessä,
tulvaniityllä.
--
Toin joen rannasta
rantakukan
ja juuret.
Minna Sadeniemi
Lähteet: Janne Lampolahti, Suomen luonto. Rantakukkakasvit; Kai Aulio, Tiedebasaari. Kasvit, luonto, tiedeuutisia 28.7.2012; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Lasse J. Laine, Suomen luonto. Tunnistusopas; LuontoPortti; Pinkka. Lajintuntemuksen oppimisympäristö; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Yrttitarha; Wikipedia; Minna Sadeniemi, Puutarharunoja 21.7.2018.
Lähetä kommentti