Tuoksuvan suopursumetsän läpi käveleminen on huumaava elämys. Kasvien tuoksu tulee haihtuvista öljyistä, kuten ledolista, palustorista ja myrseenistä. Tavallisesti suopursu kasvaa soiden reunarämeillä, joissa se muodostaa aika yhtenäisiä, laajoja kasvustoja – sellaisia on jopa meidän kaupunginosassamme lähellä yliopistoa.
Olen tuonut joskus kotiin maljakkoon suopursun varsia, joiden tuoksu tuoksu leviää nopeasti koko tilaan. Suopursun ylenpalttinen nuuhkiminen voi kuitenkin aiheuttaa herkille päänsärkyä. Sen saivat ennen vanhaan ainakin ne, jotka käyttivät suopursua oluen mausteeksi. Suopursujen eteeriset öljyt sisältävät myös hermomyrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa myrkytysoireita tai jopa vaurioittaa munuaisia.
Suopursun ryytimäinen vahva lemu on innostanut ihmisiä kokeilemaan sen voimaa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Syöpäläisiä on ennen vanhaan karkotettu suopursuvedellä niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Sillä on myös pesty huoneiden seiniä ja vuodevaatteita kevätsiivouksen aikaan. Suopursu ei kelpaa karjalle eikä luonnon isoille nisäkkäille juuri voimakkaan tuoksunsa takia, vain vuohi pystyy sitä syömään.
Suopursun ryytimäinen vahva lemu on innostanut ihmisiä kokeilemaan sen voimaa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Syöpäläisiä on ennen vanhaan karkotettu suopursuvedellä niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Sillä on myös pesty huoneiden seiniä ja vuodevaatteita kevätsiivouksen aikaan. Suopursu ei kelpaa karjalle eikä luonnon isoille nisäkkäille juuri voimakkaan tuoksunsa takia, vain vuohi pystyy sitä syömään.
Elias Lönnrot kirjasi runonkeruuretkillään muistiin suopursun moninaisia käyttötapoja. ”Viina on hyvää jokaiseen tautiin, terva, pihka ja suopursuista keitetty vesi useihin”, totesi myös kansatieteilijä T. I. Itkonen 1900-luvun alkupuolella. Suopursulla onkin lääkitty useita vaivoja. Suomessa on ollut aiemmin virallisena apteekkirohtona sen versonlatvoista tehtyä yskänlääkettä sekä ulkoisesti käytettäväksi reuma- ja ihottumavoidetta.
Kansa on keittänyt lehdistä ja kukista teetä parantamaan muun muassa hinkuyskää, astmaa, keuhkotautia sekä karkottamaan lapamatoja. Spriillä on vielä tehostettu lääkkeiden vaikutusta. Suopursulla on hoidettu myös kipeitä ikeniä, munuaistautia, kihtiä ja syyhyä. Vahva-aromisen suopursun kuumaa keitinvettä on käytetty höyryinä parantamaan flunssaa ja hammassärkyä, samoin siitä tehdyllä hauteella on hoidettu virtsaamisongelmia.
Kansa on keittänyt lehdistä ja kukista teetä parantamaan muun muassa hinkuyskää, astmaa, keuhkotautia sekä karkottamaan lapamatoja. Spriillä on vielä tehostettu lääkkeiden vaikutusta. Suopursulla on hoidettu myös kipeitä ikeniä, munuaistautia, kihtiä ja syyhyä. Vahva-aromisen suopursun kuumaa keitinvettä on käytetty höyryinä parantamaan flunssaa ja hammassärkyä, samoin siitä tehdyllä hauteella on hoidettu virtsaamisongelmia.
Suomen rämeitten suopursulla on samanlaiset lehdet kuin rhododendrumilla ja niitä pidetäänkin sukulaisina. Myös suopursun kukat ovat rakenteeltaan samanlaiset kuin alppiruusulla. Toinen Suomessa kasvava alppiruusulaji on pohjoisosien tunturikankailla tavattava rauhoitettu lapinalppiruusu. Talveksi suopursu kääntää lehtensä roikkumaan pitkin vartta samaan tapaan kuin alppiruusu. Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.
Suopursun nimen loppuosa pursu on laina ruotsin sanasta pors, joka tarkoittaa suomyrttiä. Vanhastaan ja kansankielessä nämä kaksi kasvia ovatkin sekaantuneet. Ruotsalaisvaikutteisesti suomen vanhassa kirjakielessä suomyrttiä on kutsuttu 1660-luvulta 1800-luvulla pursuksi tai suonpursuksi. Suomen murteissa kanervakasvien heimoon kuuluvien suopursun ja kanervan nimitykset ovat yhteneväisiä. Itä-Suomessa ja laajalti Pohjanmaalla aina Peräpohjolassa asti suokanerva tarkoitti suopursua. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan neva-alueilla sama kasvi oli nimeltään nevakanerva ja Rovaniemellä jänkäkanerva. Länsipohjassa suopursu muuttui sudenpursuksi.
Suopursun nimen loppuosa pursu on laina ruotsin sanasta pors, joka tarkoittaa suomyrttiä. Vanhastaan ja kansankielessä nämä kaksi kasvia ovatkin sekaantuneet. Ruotsalaisvaikutteisesti suomen vanhassa kirjakielessä suomyrttiä on kutsuttu 1660-luvulta 1800-luvulla pursuksi tai suonpursuksi. Suomen murteissa kanervakasvien heimoon kuuluvien suopursun ja kanervan nimitykset ovat yhteneväisiä. Itä-Suomessa ja laajalti Pohjanmaalla aina Peräpohjolassa asti suokanerva tarkoitti suopursua. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan neva-alueilla sama kasvi oli nimeltään nevakanerva ja Rovaniemellä jänkäkanerva. Länsipohjassa suopursu muuttui sudenpursuksi.
Värikasvina suopursusta saadaan monia vihreän keltaisen ja ruskean vivahteita.
Ihana on mausteinen, pirteä tuoksusi, kaunis on valkovihreä viittasi, riimitteli ruotsalainen runoilija Bertel Gripenberg. Tuo onkin oiva yhteenveto suopursusta.
Ihana on mausteinen, pirteä tuoksusi, kaunis on valkovihreä viittasi, riimitteli ruotsalainen runoilija Bertel Gripenberg. Tuo onkin oiva yhteenveto suopursusta.
Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa,
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.
V. A. Koskenniemi
Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Kirsti Aapala & Marja Aapala Pääskynhattu, päivänkämmen. Kasvikertomuksia; LuontoPortti; V. A. Koskenniemi, Kesäyössä.
Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Kirsti Aapala & Marja Aapala Pääskynhattu, päivänkämmen. Kasvikertomuksia; LuontoPortti; V. A. Koskenniemi, Kesäyössä.
Lähetä kommentti