Muurahaiset, metsän salainen yhteiskunta, osa 2

Muurahaiset ovat elintärkeitä monille kasveille ja eläimille. Muun muassa sinivuokot, orvokit, käenrieskat, rohtoimikät, kevätpiipot ja maitikat leviävät nimenomaan muurahaisten avulla. Muurahaiset ja niiden kotelot ovat puolestaan hämähäkkien, tikkojen sekä mäyrien ja karhujen ravintoa. Jotkut linnut käyvät jopa ”kylpemässä” muurahaispesässä, jotta pääsisivät eroon syöpäläisistään.  

Suomessa elää kuusi kekomuurahaislajia ja yli viisikymmentä muuta muurahaislajia. Yksittäisistä hyönteisryhmistä muurahaiset ovat metsän tärkein ryhmä. 
 

Suurimmat muurahaisemme hevosmuurahaiset asustavat lahovikaisen tai kuolleen havupuun sisällä, jonka runkoon tai kantoon ne kaivavat käytäviä ja kammioita. Meidän pihan reunassa vuosia sitten vioittunut kuusi tuli pikkuhiljaa täyteen koloja, kun tikat ja palokärjet herkuttelivat rungosta löytämillään hevosmuurahaisilla.

Hevosmuurahaiset rakentavat kennomaisen pesäontelonsa nimenomaan sydänpuuhun, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Pesä laajentuu ylöspäin vuosi vuodelta ja voi olla jopa kymmenen metriä korkea. Kovalla tuulella puu saattaa murtua juuri pesän kohdalta.

 

Metsäisellä seudulla hevosmuurahaisnaaras voi perustaa pesänsä myös talon rakenteisiin, esimerkiksi hirsiin tai lattiaan. Hevosmuurahainen ei syö puuta, mutta se jyrsii hirteen kolon pesää varten.

Viholaisen sukuun kuuluu kymmenen suomalaista lajia, joita kutsutaan yleisesti myös polttiaisiksi. Siloviholaisia sanotaan kansan kielellä myös kusiaisiksi. Ne pesivät kivien alla, mättäissä tai kannoissa ja hankkivat ravintonsa pääasiassa maan alta. Viholaiset pistävät herkästi ja pistos on kirvelevä. Sen sain tuta viime kesänä, kun olin valokuvaamassa järven rannassa ja satuin vahingossa astumaan polttiaisten pesään.

Keltiäiset sekoitetaan usein värinsä vuoksi kipeästi pistävään kusiaiseen. Keltiäisillä ei kuitenkaan ole myrkkyä eikä pistintä, ne ovat hidasliikkeisiä, lempeitä muurahaisia. Keltiäiset elävät maan alla ruohostoissa. Maan alla sijaitsevan pesän päälle saattaa ajan myötä muodostua korkea maamyyrän kekoa muistuttava kumpare, näitä olen nähnyt matalakasvuisilla niityillä.

Kahden millimetrin pituiset, kellertävät tai punertavat faaraomuurahaiset elävät sisätiloissa ympäri vuoden. Ne pitävät asuinhuoneiden lämpötilasta, koska ovat lähtöisin tropiikista mutta levinneet tavaroiden mukana ympäri maailmaa. Pesäkin on jossain lämmönlähteen, esimerkiksi uunin tai lämpöpatterin lähellä. Faaraomuurahaiset ovat kaikkiruokaisia ja vaikeasti hävitettäviä.

Pienet mustat sokerimuurahaiset eli mauriaiset voivat vallata keväisin puutarhan, terassin tai kodin sisätilat, mutta ne saattavat olla joskus myös ympärivuotinen vitsaus. Yleensä mauriaisten pesä on ulkoseinän takana maassa talon aurinkoisella puolella, esimerkiksi kukkapenkissä tai pihalaattojen alla. Mauriainen ei pure, mutta ulkona puutarhassa siitä voi olla välillisesti haittaa, koska se pitää "kotieläiminään" kasveja tuhoavia lehtikirvoja.

Sokerimuurahaiset viihtyvät keittiössä ja ruokakaapeissa, joista ne löytävät syötävää, koska ovat persoja makealle. Kuvassa tarjoilen niille kotimaista hunajaa valokuvaamista varten.

Muurahainen kantaa mustikkaa:
se on menossa keilaamaan. 

Lasse Kämäri

Lähteet: Jouni Tikkanen. Suomen Luonto 26.7.2017; Helsingin Uutiset 21.7.2016; Arja Kivipelto. Tiede. Helsingin Sanomat 9.6.2016 ja 6.7.2016; Faunatar; Hyönteismaailma; Jani Kaaro. Petri Riikonen. Tiede-lehti 6/2000; Kankaanhuhta, V.& Väkevä, J. Metla/Luonnonvarakeskus; Merja Siirilä. Yle 8.7.2015; Olsen, Pikkuötökät talossa ja puutarhassa; Luontoliitto; Peda.net; Pertti Koskimies. Opas Suomen luontoon; Sami Kilpiö. Lasten tiedekysymykset. Helsingin Sanomat 20.10.2017; Suomen eläimet. Hyönteiset; Suomen luonnonsuojeluliitto; Suomen luonnonsuojeluliitto. Pohjanmaa; Suomen Luonto 8/2017; Yle. Luonto. Kati Turtola 13.8.2014; Vieraslajit; Yle. Oppiminen; Lasse Kämäri, Loistava puhallus