Näin marraskuun puolen välin hujakoilla päivän pituus Etelä-Karjalassa on enää seitsemisen tuntia, valoisa aika tuntuu sitäkin lyhyemmältä pilvisenä päivänä. Seison meidän mökkilaiturilla Ruokolahdella ja katselen edessäni avautuvaa Saimaan selkää. Saarten ääriviivat alkavat kadota; se tekee minulle, katsojalle pehmeän, levollisen ja rauhoittavan olon. Taivaanranta vaalenee vielä hetkeksi ennen kuin hämärä laskeutuu ja käärii saarten kuuset vaippaansa. Minun on aika mennä tupaan ja sytyttää kynttilät.
Hiljaa laskeudumme talveen.
Ensimmäiset lumihiutaleet leijuvat harmaalle taivaalle ja mustaan maahan.
Kynttilän liekki lepattaa iltapäivän sinessä.
Sielu laajenee,
kiittää rauhallista tummuutta.
Repaleiset ajatukset, kuin pilvet siniharmaan järven yllä,
kuluvat loppuun, hiljenevät.
Valon pilkahdus taivaanrannalla,
punainen siveltimen veto paljaiden puiden takana.
Etsin sitä sielustani,
harmaiden ja sinisten laineiden lomasta:
ikuisen tulen välähdystä,
avaruuden kutsua,
rakkauden huoahdusta.
Kiitos sinulle, marraskuu!
Wespa 10.11.2010, Marraskuun väri on harmaa.
Saimaa on upea kuvauskohde! Se on aina erilainen ja siksi itsekin tykkään valokuvata sitä. Viimeksi kuvasin pakkasen taiteilemia jääteoksia: Näitä polkuja tallaan
VastaaPoistaKävin katsomassa jääteoksiasi, kiitos kun neuvoit minut tutustumaan niihin. Ovat uskomattoman upeita...
Poista