Puusta se pieni oravanpoikakin ponnistaa

Eräänä päivänä huomasin ilokseni, että pienen pieni oravanpoika oli ilmestynyt pihapiiriimme. Vaikka oravat käyvät talvisaikaan syömässä säännöllisesti pähkinöitä pihassamme, tämä on ensimmäinen kerta, kun onnistun näkemään niiden poikasen!

 

Tämä utelias oravanpoika ei välittänyt minusta laisinkaan, vaan leikki männyn juurella omia leikkejään pieni oksan pätkä käpälissään välillä sen kuorta järsien. Yhtäkkiä väsymys iski ja pienokainen nukahti kesken leikkiensä – näinhän tekee ihmislapsikin. 

 

 

 

Kun pienokainen oli nukkunut tarpeekseen pehmeällä sammalvuoteella, se heräsi ja jatkoi leikkimistä siitä, mihin oli jäänyt. Muutama päivä sitten näin lehdessä kuvan oravanpojasta, joka oli mennyt talon avonaisesta terassin ovesta sisään olohuoneeseen ja nukahtanut siellä sohvalle. Kun nukuttaa niin nukuttaa!

Juhannuksen jälkeen näin toisen poikasen hyppelemässä pihakeinusta pihlajaan ja taas takaisin. Parivaljakko tutki innokkaasti ympäristöään, maisteli kaikkea mitä löysi ja kiipeili jo niin vilkkaasti, että valokuvaaja ei pysynyt matkassa.

Ensimmäiset kymmenen päivää oravanpojat ovat kuin karvattomia, pitkähäntäisiä hiiriä, joilla on suhteettoman suuret käpälät. Silmät avautuvat poikasten ollessa neliviikkoisia, siihen mennessä niille on kasvanut tiheä turkki. Oravanpoikaset kömpivät pesästä ulos ensimmäisen kerran liki puolentoista kuukauden ikäisinä, ja pian ne aloittelevat kiipeilyharjoituksia kotipesänsä lähettyvillä.

Kuvat näistä pikkukurreista otin juhannuksen aikoihin, joten päättelin niiden syntyneen touko-kesäkuussa. Oravanpojat alkavat syödä kiinteää ravintoa parin kuukauden iässä, vaikka emo imettää niitä vielä jonkin aikaa - ilmeisesti tämäkin poikanen kipitti välillä nauttimaan ravitsevaa äidinmaitoa. 

Nyt nämä oravanpojat ovat jo kasvaneet, ja maahan viskotuista vihreiden kuusenkäpyjen rippeistä päätellen ne ovat ruvenneet syömään myös käpyjen siemeniä. Näin kesällä ruokaa onkin tarjolla yllin kyllin, kun on marjoja, toukkia, hyönteisiä, kukkia, siemeniä ja sieniäkin. 

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

Immi Hellén

 

Lähteet: Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry.; Riistakolmiot; Immi Hellén, Oravan pesä.  

PS. Muistatko, kun kerroin Pörrötukkaisesta linnunpojasta muutama postaus taaksepäin. Pienen lintusen laji jäi mietityttämään minua, mutta avukseni tuli LuontoPortin lintuvalokuvaaja Jari Peltomäki. Hän tunnisti pienokaisen punarinnan maastopoikaseksi. Lintu on kesäkuun alun kuvissa täplikkäässä nuoruuspuvussa, joten sillä ei ole vielä punaista rintaa. Se saa punaisen rinnan sulkasadon myötä kesän aikana ja samalla höyhenpuvun täplikkyys häviää uusien höyhenten mukana.