Orava - metsän hauska touhuveikko

Orava on tuttu vipeltäjä monessa pihassa ja lähimetsässä, ja sitä tavataankin runsaslukuisena koko Suomessa. Meillä esiintyvä eurooppalainen ruskea orava voi vielä hyvin, mutta Britanniassa harmaaorava on ajanut alkuperäisen euraasialaisen oravan ahtaalle, ja samaa pelätään muuallakin Euroopassa.

Tällä meidän pihan kurrella on vielä osittain harmaa, syystalvella vaihdettu paksumpi talviturkki yllään. Syksyllä sille myös kasvoi korviin tupsut, jotka putoavat myöhemmin keväällä pois. Karvanvaihto kestää kerrallaan parisen kuukautta, orava on silloin ns. väliturkissa. Oravan turkin kesäväri on ruskea, sen sijaan vatsapuoli on valkea ympäri vuoden. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä kooltaan että ulkomuodoltaan.

Oravat syövät mieluiten kuusen siemeniä, mutta niiden loppuessa myös männyn siemenet kelpaavat. Keväällä kukat ja silmut ovat kurren mieleen, ja alkukesällä se voi kiivetä linnunpesään syömään munat ja linnunpoikaset. Orava kätkee kesän ja syksyn ajan käpyjä kuusten alle ja sieniä puihin oksan tynkiin, ruokakätkönsä se löytää myöhemmin muistin ja hajuaistin avulla.

Talvisin orava elää kätköjensä turvin sekä käymällä lintulaudoilla. Vararavinnoksi se katkoo kuusen vuosikasvaimia, nytkin meidän pihakuusten juurelle on ilmestynyt runsaasti lyhyitä oksanpätkiä. Orava on taitava kiipeilijä ja hyppää pitkiäkin loikkia puusta toiseen, tällöin sen pitkä tuuhea häntä toimii peräsimenä, mutta on hännällä myös muuta käyttöä, kuten tässä.

Meidän pihassa oravilla on ollut alkutalvesta alkaen oma ruokailupaikka: se on kannellinen puulaatikko, joka täytettiin pähkinöillä. Nopeasti oravat löysivät laatikon ja oppivat avaamaan sen kannen. Kurret tulevat auringonnousun aikaan, nappaavat laatikosta pähkinän toisensa perään, kuorivat sen ja syövät aamiaistaan pitkän tovin.

Sinäkin pääset seuraamaan oravamme syömispuuhia alla olevasta videosta:

Orava ei vaivu talviuneen, mutta saattaa nukkua kylmimpinä aikoina muutaman vuorokauden yhteen menoon pallomaisessa risupesässään, joka on vuorattu yleensä sammalilla, mutta nykyisin orava käyttää pesän pehmikkeeksi kaikkea sitä, minkä saa irti eli langan pätkistä eristevilloihin. Pesän lämpötila voi olla pakkasilla jopa parikymmentä astetta, kun se on sulkenut molemmat poistumisaukot tiiviisti naavalla. Itse asiassa orava rakentaa useita pesiä, on sekä varapesiä että nukkumispesiä, ja vaaran uhatessa emo voi vaihtaa poikasia pesästä toiseen.

Maaliskuussa oravat kisailivat puita pitkin pariutumisleikeissä. Nyt huhtikuussa syntyy ensimmäinen ja sitten kesäkuussa toinen poikue, kerrallaan emolla on kolmesta kuuteen poikasta.

Oravista oli pulaa 1900-luvun alussa, koska niitä metsästettiin Suomessa satojatuhansia yksilöitä, ja nahkoja vietiin lähinnä Englantiin ja Saksaan. Kun laji rauhoitettiin 1929, oravakanta elpyi nopeasti. Oravasta tuli uudelleen Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla. Nykyään oravan vihollisia ovat metsässä näätä ja pihoilla kissa, joskus haukkakin voi napata oravanpojan. Liikenne on kuitenkin niin oravan kuin muidenkin eläinten suurin vaara.

Oli orava. Unessa hännällään
se purjehti kauas etelään.
Siis lenteli häntä purjeenaan.
Siitä tässä nyt kerrotaan.
--
Mutta sitten sen valtasi rakkaus.
Ja mukanaan männynoksista kimppu
ja oravarepussa käpylimppu
ja pähkinäjäätelöpakkaus -
se meni ja kosi.
Tuli jutusta tosi.

Oravaneiti ja oravaherra
ovat nyt pariskunta
(tämä juttu ei ollutkaan siis unta).
Heillä on nyt orava-arava
tuoksuvan neulaskaton alla kuusen oksalla korkealla.

Kaarina Helakisa

Lähteet: Oppiminen/yle.fi; personal.inet.fi/Kristiina Iisakkila; tunturisusi.com; Kaarina Helakisa, Oravasatu.