Saimaan muikkuja ja muikunmätiä

Muikku on luultavasti tullut Suomeen jo 10 000 vuotta sitten. Se on parvikala, joka viihtyy suurilla ja avonaisilla selkävesillä kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Muikusta käytetään myös nimityksiä muje ja riäpys sekä Pohjois-Suomessa maiva, kun taas Posion ja Kuusamon muikun kaikki tuntevat neulamuikkuna.

 

Lokakuun lopulle asti kävimme viikonloppuisin mökillä muikkuja kalastamassa. Illalla laskettiin verkot ja aamulla ne koettiin. Tällä kalareissulla oli jonkin verran aallokkoa, ja minun olisi pitänyt keskittyä enemmän airojen kuin kameran käyttöön. Yritin kuitenkin parhaani mukaan myös soutaa ja huovata venettä kalamiehen ohjeiden mukaan.

Kalaverkon silmäkoko valitaan järven muikkujen tai ylipäätään pyydettävien kalojen koon mukaisesti, kuvissa näkyvät verkot ovat solmuväliltään viisitoistamillisiä. Muikkupaikkoja pitää etsiä, ellei naapurilta saa hyviä vihjeitä. Kalat voivat uida pohjassa tai välivedessä tai pinnassa ja missä tahansa suunnassa laajaa järveä.

Muikkua pyydetään etupäässä myöhään syksyllä. Valtaosan tämän syksyn saaliista muodostavat keväällä 2014 kuoriutuneet, toisella vuodellaan olevat muikut. Muikkuja on nyt runsaasti muun muassa Suur-Saimaassa, jossa meidänkin verkot olivat.

 

Verkot nostetaan järvestä aamuvarhaisella paristakin eri syystä: Ensinnäkin muikku pilaantuu herkästi ja toisekseen rantaan tulon jälkeen vierähtää helposti kahdesta kolmeen tuntiin ennen kuin kalat on irrotettu ja perattu. Myöhäissyksyn muikkujen pyynti vaatii myös karaistuneita käsiä! Onneksi kalamiehen kaveri oli tällä kertaa auttamassa. Muutama viikko sitten Ahti antoi antejaan niin runsaasti meidän kalastajalle, että tämä siivosi saalistaan yksin kuusi tuntia.

 

Muikut kutevat loka-marraskuussa, silloin kaloista otetaan talteen myös mäti. Mätiä tulikin tänä syksynä runsaasti, ja se pakastettiin käytettäväksi jouluna ja uutenavuotena.

Voiko kala enää tämän tuoreemmaksi tulla ruoan laittajalle! Jos muikkuja on paljon, niitä riittää pannulla paistamisen ohella myös halstrattavaksi ja savustettavaksi. Tunnetko jo näiden hiillosmuikkujen tuoksun nenässäsi?

Vedetään nuottaa, saadaan kaloja.
Kissalle kiisket, koiralle kuoreet, muorille mujeet (muikut).
Itse syödään isot kalat, pienet kalat myödään.
Kups kalat konttiin!

Lastenloru

Lähteet: Tiina Knaappila oli kirjoittanut muikuista Itä-Savo-lehdessä 9.7.2015 ja lisää tietoa sain Luke Luonnonvarakeskuksen sivuilta RKTL; Runo on yleinen lastenloru.