maanantai 25. tammikuuta 2016

Järven tarina

Muutama vuosi sitten kävin katsomassa elokuvissa Metsän tarinan, joka oli häkellyttävän kaunis kuvaus Suomen monimuotoisesta luonnosta. Olin innoissani, kun huomasin kyseisen luontodokumentin saavan jatkoa Järven tarinan muodossa!

Järven tarinassa kerrotaan järviemme historiaa vanhojen suomalaisten tarujen, uskomusten ja myyttien kautta – vedenhaltioitten Ahdin ja Vellamon tytär Ahitar johdattelee kertomusta. Elokuvaa on kuvattu järvillä, joilla ja koskilla, maalla, ilmassa ja järven pinnan alla lähes kolme vuotta, ja kuvauspäiviä on kertynyt liki kuusisataa, joista yli sata päivää veden alla.




Luontodokumentin kuvaajien mukaan heidän eteensä tuli myös muutamia onnenkantamoisia, kuten sinisiipiperhosen leikki lepokivellä köllöttelevan norpan kuonolla tai kun rupikonnat taistelevat kauneimmasta konnamorsiamesta lammen pohjassa.

Järven tarinassa kuvataan niin pienten kuin suurtenkin järviemme eläinten elämää luonnon kiertokulussa. Ihmistä ei näy missään. Katsoja pääsee ikään kuin kurkistamaan vedessä ja veden äärellä asuvien eläinten maailmaan: rapu kaivautuu luolaansa järvenpohjan kallioseinämässä ja toisaalla hauki uiskentelee verkkaisesti syvissä vesissä, kevätjään reunalla nälkäinen kuutti hamuaa emon nisää, ja lumisella rannalla saukonpojat telmivät riehakkaasti keskenään.




Elokuvassa minulla katsojana on uusi näkökulma: En näekään ahventa siiman päässä ongenkoukussa vaan uiskentelemassa omassa elementissään, järvessä. Pieni muuttuu isoksi, kun vesimittarit ”luistelevat” vilkkaasti veden pinnalla niin kuin lapset tähän aikaan luistinradalla. Toisaalta lintuperspektiivistä otetut laajat maisemakuvat tuovat esille kokonaisuuden eli tuhannet järvemme saarineen ja niemineen, onhan järven tarinaa kuvattu Saimaalla, Vuoksella ja koko Suomessa Lappia myöten.



Johtuneeko tämänhetkisestä vuodenajasta, mutta minusta kesäkuvat näyttivät miltei liian värikkäiltä, mutta talvimaisemat harmonisilta ja rauhoittavilta. Järvien ja lampien pohja oli minusta hyvin kiinnostava maailma ehkä siksi, että se on saavuttamattomin. Sulavan jään kuvaus oli kaunista - sitä aikaa kohden me olemmekin pikkuhiljaa menossa.

Kuten huomaat, kävin katsomassa Järven tarinan ja suosittelen sen katsomista myös sinulle. Tämän luontodokumentin kuvat ovat koskettavia; näinkö kaunista ja ihmeellistä meillä on!

Tässä vielä maistiaisia Järven tarinasta trailerin muodossa:

 

4 kommenttia:

  1. Thanks for this inspiring review of Järven Tarina!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista. Tervetuloa toistekin vieraaksi blogiini.

      Poista