Kevättaskuruoho, usein huomaamaton kaunotar

Kevättaskuruoho viihtyy ihmisen vaikuttamilla alueilla, kuten nurmikoilla, peltojen reunoilla, pientareilla ja niityillä.

 

Kevättaskuruoho on yleinen kuivilla kasvupaikoilla Suomen eteläisimmällä kolmanneksella, harvinaisena se kasvaa Oulun korkeudelle asti. Taskuruoho kukkii juuri nyt huhti-toukokuussa. Omassa pihassani on vain vähäisiä kasvustoja, mutta runsaana esiintyessään kevättaskuruohon kukinta voi olla jopa huomiota herättävä.

 

Suomessa kasvaa kaksi kevättaskuruohoryhmän lajia. Niistä selvästi yleisempi, ketotaskuruoho on matala ja varreltaan niukkalehtinen, siemenkotavaiheessa usein aivan lehdetön.

 

Harvinaisempi, eikä täysin vakiintunut laji on hieman myöhemmin kukkiva, kookkaampi ja varreltaan monilehtisempi toukotaskuruoho. Kevättaskuruohon levinneisyyskartta.

 

Sinivihreät, ehytlaitaiset lehdet ovat tyviruusukkeena ja kierteisesti varrella. Kukat ovat pienet ja valkoiset, joskus hennon violetinsävyiset. Kukinto on lähes pallomainen tiheä terttu. Sen varsi on aluksi lyhyt, mutta pitenee melkoisesti kukkien muuttuessa siemenkodiksi eli liduiksi.

Kevättaskuruohon lidut ovat sydämenmuotoisia. Lidussa olevat pienet siemenet voi myös kerätä ja käyttää ravintona, niistä on valmistettu muun muassa sinappia.

 

Kasvibongari Satu Hovin mukaan kevättaskuruohon koko maanpäällisen verson voi napsia sellaisenaan suuhunsa. Se sopii mainiosti käytettäväksi salaatinlehtien tilalla muiden kevään varhaisten kasvien, kuten vuohenputken kanssa. Hänen mukaansa sen vähän sinappinen maku täydentää chilikastikkeiden ja muiden mausteiden aromia. Minun mielestäni versot ovat miedon makuisia.

 

Satu Hovi valmistaa kevättaskuruohosta kypsennettynä muun muassa keittoja ja kastikkeita. Kasvilla on herkullinen oma makunsa, joka on juuri sopivan aromaattinen, mutta ei liian voimakas.

Hymyillen odotan
kevään pikkuisia
minulle niin rakkaita
häivähdys roosaa katseessani
Sari Lehtimäki

Lähteet: Lampinen, R. & Lahti, T. 2021, Kasviatlas 2020. Levinneisyyskartta. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Satu Hovi, Ruusu korvan takana 7.5.2023; Sari Lehtimäki@runotalo.fi.

Edellinen postauskseni kevättaskuruohosta on vuodelta 2019.

LUE LISÄÄ

Kevättaskuruohossa piilee salattuja voimia

Mitä kukkia nuo ovat, kysyivät matkaseuralaiseni äitienpäiväviikolla Nuijamaalla, kun he näkivät ensimmäistä kertaa elämässään kevättaskuruohoesiintymän. Hyvä, että edes havaitsivat, sillä yksittäinen alle kymmensenttinen kasvi on yksinään niin vähäpätöisen näköinen, ettei monikaan kiinnitä siihen huomiota. Minunkin piti etsimällä etsiä kevään ensimmäisiä taskuruohoja pihastamme, mutta sitten niitä rupesi puhkeamaan koko ajan lisää.

Kun kumartuu katsomaan kukkaa lähempää, se paljastuu taideteokseksi. Lajin pienet herttaisenkauniit valkoiset kukat nimittäin sävyttyvät kevyesti sinertävän, vaaleanpunertavan ja purppuran värillä kasvupaikan ja kasvunvaiheen mukaan. Vaatimaton kukka on edukseen talven jäljiltä kellastuneessa ruohikossa.

Kevättaskuruohossa piilee salattuja voimia, koska se sietää poikkeuksellisen korkeita maaperän raskasmetallipitoisuuksia ja kerää metalleja lehtiinsä. Tämä on harvinainen ominaisuus, sillä yleensä ruohovartiset kasvit pyrkivät kaikin keinoin karttamaan näitä myrkkyjä. FM, MMM Pauliina Halimaan kasvibiologian alalta oleva väitöskirja vuodelta 2016 käsittelee juuri sitä, miten kevättaskuruoho pystyy keräämään ja sietämään erilaisia metalleja säätelemällä geeniensä ilmestymistä.

Kevättaskuruoho on luontaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojen kasvi. Kun Suomeen alettiin tuoda 1800-luvun lopulla karjatalouden kehittymisen myötä saksalaista heinän- ja apilansiementä, kevättaskuruoho saapui sen mukana maahamme. Heinäpelloilta tämä rikkaruoho levisi helposti lähitienoon niityille ja pientareille jääden pysyvästi kasvistoomme. Nykyisin kevättaskuruoho on yleinen huhti-toukokuun kukkija monenlaisilla kuivilla niityillä, pientareilla ja nurmikoilla Suomen eteläisimmän kolmanneksen alueella, harvinaisena se kasvaa Oulun tasolle asti. 

Kuivalla ja poutasäällä
etanaa ei näy.
On kostea ja lämmin yö,
alkaa etanalla työ.
Tuosta pala tulppaania,
kevättaskuruohoa ja
ripaus mansikkaa,
MUMS ja NÄY,
jo vain ne hyvin käy. 

Pirjo Suvilehto

Lähteet: Anne Heikkinen, Kantti.net. Tutkimus, luonto 6.4.2016; Iina Johansson, Maiseman asukkaat, blogi. Suomenlinna Sveaborg 25.5.2018; Itä-Suomen yliopisto; Janne Lampolahti, Ristikukkaiskasvit. Suomen luonto; Johanna Mehtola 12.4.2017 Suomen Luonto; LuontoPortti; LuontoPortti. Kysy luonnosta; Suomen Luonto; Vesa Greis, Kirkko ja kaupunki 4.5.2011; Pirjo Suvilehto, Etana.

LUE LISÄÄ

Kevätnimisiä kasveja

Montako kevät-alkuista kasvin nimeä sinä tiedät? Minä löysin kasvikirjasta kymmenkunta, mutta osa niistä on minulle vieraita. Kevät-alkuiset kasvit kukkivat touko-kesäkuussa, jopa huhtikuun loppupuolella. Yleensä kevätkukat ovat keltaisia ja erottuvat hyvin ympäristöstään, mikä on tärkeää pölytyksen kannalta. Tosiasiassa Etelä-Suomessa on myös muunvärisiä kevätkukkia, mutta pohjoiseen ja sisämaahan mentäessä keltaisten kukkien ylivalta kasvaa.

Monivuotinen kevätpiippo on matalakasvuinen ruoho, joka sulautuu helposti ympäristöönsä. Tämä matalakasvuinen ja vaatimaton kasvi jääkin monelta huomaamatta haalean värinsä ansiosta, eikä sen kukkiakaan oikein tunnista kukiksi. Opin tuon kasvin jo kouluikäisenä, ehkäpä sen hauskan latinankielisen nimen johdosta, joka on Luzula Pilosa.

Kevätesikko työntää jo huhti-toukokuussa esille sykkyräisiä lehtiään kukkapenkissä. Esikko on sananmukaisesti kevään ensimmäinen eli esikoinen. Esikko on kova leviämään, joten pihapiirissä on syytä tarkkailla, ettei kasvi karkaa lähimetsiin. Ahvenanmaalla esikko on saanut maakuntakukan nimen ja on siellä yhtä runsas kuin muualla leskenlehti.

 

Kevättaskuruoho on saapunut Suomeen saksalaisen heinänsiemenen mukana ja kulkeutunut rikkaruohoksi heinäpelloille. Sieltä se on levinnyt muille niityille ja pientareille jääden 1900-luvulla lopullisesti kasvistoomme. Minunkin kotipihallani kasvaa runsaasti kevättaskuruohoa, onhan se yleinen kasvi Suomen eteläisimmässä kolmanneksessa.

 

 

Kevätleinikki on aurinkoisen keltainen, mutta vaatimattomamman näköinen kuin pari viikkoa myöhemmin kukintansa aloittava niittyleikki. Kevätleinikin kukan teriö on usein epämuodostunut, ja vain pari kolme terälehdistä on normaaleja.

 

Kevätlinnunsilmä on mielestäni yksi kevään söpöimmistä kasveista, sillä siitä tulee ensimmäisenä mieleen piparkakku. Nämä keltaisen-vihreät kasvit erottuvat ruskeassa maastossa helposti, ennen kuin ruoho alkaa kasvaa ja pensaat saavat lehtensä. Linnunsilmät suosivat kosteikkoja, joissa ne kasvavat laikkuina lähinnä Etelä-Suomessa. Puron varsi näyttää olevan niille erityisen mieluisa kasvupaikka. Myöhemmin kesällä keltainen väri haalistuu ja kasvit sulautuvat ympäristöönsä. 

Kevätlinnunherne on purppuranpunainen lehtokasvi, jonka havaitsin muutama vuosi sitten lenkkimaastostani. Kasvia esiintyy vain hajanaisesti ja paikallisena, koska on vaatelias kasvupaikkaansa nähden. Kevätlinnunhernekin on eteläisen Suomen laji, siitä syystä en tavannut sitä koskaan lapsuuteni kotiseudulla Pohjois-Savossa. Kevätpiippo onkin näistä kevätalkuisista kasveista ainoa, johon tutustuin jo alakouluikäisenä.

--
Ja laakso, äiti, vihreä on, raikas ja hiljainen
ja esikot ja leinikit on katteena kumpujen.
Ja kaikki pienet purot alkavat villin karkelon.
Kevätneidoksi minut valittu, Kevätneidoksi valittu on. 

The May Queen, Raili Tokolander

Lähteet: Hymy. Luontosarja 27.5.2009; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 28.4.2016; Lajitietokeskus; LuontoPortti; Seppo Vuokko Suomen Luonto 5/2013, alkuaan 5/2000; Alfred Tennyson (1809 – 1892), The May Queen, Kevätneito, suom. Raili Takolander.

LUE LISÄÄ