Koiranheisi Viburnum opulus on särmikäsoksainen, näyttäväkukkainen, enimmillään kolmen metrin korkuiseksi yltävä pensas. Sen löytää parhaiten rehevistä metsistä Suomen eteläpuoliskolla.
Kasvitieteilijä Carl von Linnén vuonna 1753 koiranheidelle antama lajinimi opulus viittaa niverävaahteraan Acer campestre, jota koiranheisi muistuttaa muun muassa kolmiliuskaisilla lehdillään.
Elias Lönnrot kuvasi 1860 Flora Fennica Suomen Kasvistossa koiranheittä näin: ”Sylenkorkea pensas sileäkuorisilla, paksusydämisillä, helposti lävistyvillä oksilla, isoilla valkeilla litteillä kukkaviuhkoilla, punaisilla marjoilla.”
Pölyttäjinä toimivat muun muassa mehiläiset ja eräät kovakuoriaiset, myös itsepölytystä tapahtuu.
Koiranheisi on kirjoverkkoperhosen ravintokasvi kangasmaitikan ja rantatädykkeen ohella.
Heiden marjat kehittyvät hitaasti. Ne ovat vielä elokuun puolivälissä osittain vihreitä ja epäsäännöllisen muotoisia. Lopulta ne tulevat kirkkaanpunaisiksi ja terttu kääntyy riippuvaksi. Kirpeänmakuisen luumarjan sisällä on yksi punainen sydämen muotoinen litteä siemen.
Koiranheiden kuori ja puuaines ovat pahanhajuisia, kuoresta valmistettua rohtoa on käytetty muun muassa lievittämään lihas- ja kuukautiskipuja.
Koiranheiden lehdet on usein syöty ihan pitsiksi. Syyllinen on kovakuoriainen, heisinälvikäs Pyrrhalta viburni. Syksyllä koiranheiden lehdet saavat koristeellisen, punaisen syysvärin.
Yhä kypsyvät marjat punaiset,
yhä oksat karkeloi
Menolowanin kultapihlajan,
vaan hän unta ei nähdä voi.
Bliss Carman
Lähteet: Arboretum Mustila; Arktiset Aromit ry; Elias Lönnrot, Flora Fennica. Suomen Kasvisto 1860; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; paja.ahlman.fi, Koiranheisi; Kielikello, Ote Kielikellon (kielenhuollon tiedotuslehti) verkkosivuilta; Pohjolan kasvien pauloissa; Martat; Suomen Luonnonsuojeluliitto; Tieteen termipankki; Toivo Rautavaara, Pekka Knuuttila, Mihin marjamme kelpaavat; Wikipedia; Viburnum opulus; Bliss Carman, Osa runosta Elokuu. Edith Holden, Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906.




.jpg)



Several species of dogwood flourish here, Sirpa, all bearing berries now. The birds will feed well this winter.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi David. Linnut iloitsevat runsaasta marjasadosta. Täällä paikoin pihlajat ovat ihan punaisenaan, paikoin tyhjät. Viime syksynä marjoja oli niin paljon, että tilhet ja rastaat eivät ehtineet syödä kaikkea, vaan osa kuivui puihin. Se tuntui ihan kummalliselta.l
PoistaMirlenkiintoinen kasvi ja on kyllä kaunis syysväri.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle 🥰
Kiitos enkulin käsityöt. Silläkin on kaunis syysväri - elämme parasta ruskan aikaa ja kauneutta on joka puolella. Onkohan Lapissa vielä maaruskaa.
PoistaKiitän toivotuksistasi, myös sinulle enkulin käsityöt leppoisaa sunnuntaita!
PoistaReally beautiful series of photos, Sirpa! Glorious Autumn colours! Thank you so much for sharing.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi Linda :)
PoistaKiva postaus koiranheidestä.
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko :)
PoistaNäytti niin kivalta, kun taivutit ihan sääntöjen mukaan heidestä :)
Hyvä tietopostaus koiranheisipuusta. Tuolla nimellä minäkin kasvin tunnen. En tosin täällä havainnut. Marjoja en ole maistanut, sillä minulla myös vanhaa perua tietoa että ovat myrkyllisiä. Ihmeellinen on luonto, miten tämäkin kasvi hoitaa pölytyksen ja lisääntymisensä.
VastaaPoistaKiitos aimarii. Koiranheiden kasvualue taitaa jäädä vähän teitä alemmaksi.
PoistaEnnen marjoja tosiaan pidettiin myrkyllisinä, siispä en minäkään ole maistanut niitä. Minusta ne eivät ole houkuttelevia.
Elämäni ensimmäinen koiranheisi-havainto oli kesällä Tampereella. Ihastelin kukkaa ja mietin, että siinä on jotain tuttua. Lumipalloheisiähän se muistutti.
VastaaPoistaKiva, kun Kaisu kerroit havaintosi. Jotain tuttua näit eikä ihme, sillä lumipalloheisi (V. opulus ’Pohjan neito’) on koiranheiden puutarhalajike, jonka steriileistä kukista ei ole iloa pölyttäjille.
PoistaHeisi onkin hiukan jäykkä taivuteltava, sana siis.
VastaaPoistaHyvä artikkeli, hienot kuvat, monipuolinen info.
Blogisi on aarreaitta 💚
Kiitos kommentistasi Rita ja ylenpalttisista kehuista :)
VastaaPoistaHeisi heiden, vaikea on. Mitenkähän sana taipuu murteissa. Minun murteessani puhuttiin koiranheisipuusta, se on helppo sanoa ;).