Kupusienet ovat söpöjä ja monelle tuttuja jo lapsuudesta. Oletko sinä joskus pölläyttänyt itiöpilven ilmaan, kun astuit ihan tahallasi kuivan maamunan päälle? Minä olen tehnyt niin aikuisenakin…
Känsätuhkelo on tunnetuin tuhkelo. Se kasvaa usein ryppäinä, mutta myös yksittäin. Se kasvaa koko maassa lahopuulla ja metsän karikkeella. Känsätuhkelo on hyvä ruokasieni, mutta toisaalta melko mauton. Se on helppo laji tunnistaa, joten sopii aloittelijankin sienikoriin.
Känsätuhkelot on syytä poimia nuorina, kun ne ovat sisältä vielä kiinteitä ja puhtaan valkoisia. Sienet olisi hyvä käyttää tai säilöä heti, sillä itiöt kypsyvät poimittuinakin nopeasti. Känsätuhkelot voi pakastaa vaikka sellaisenaan. Tuhkelot sisältävät ureaa, joten ne eivät sovi munuaisvikaiselle.
Ruskotuhkelon itiöemä on päärynänmuotoinen tai lähes pallomainen, ja sen väri vaihtelee vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Sieni on nuorena syötävä. Ruskotuhkelo kasvaa happamalla ja kalkkipitoisella maaperällä, varsinkin havumetsissä ja erityisesti kuusien alla.
Nuijakuukunen muistuttaa jättikokoista känsätuhkeloa ja se kuuluukin tuhkeloihin. Nuijakuukusen pää on hienopiikkinen. Sieni kannattaa käyttää tai säilöä heti, sillä myös sen itiöt kypsyvät poimittuinakin nopeasti. Nuijakuukuset voi pakastaa vaikka sellaisenaan.
Vanhemmiten itiöiden kypsyttyä itiöpallo irtoaa ja lähtee tuulen viemänä pyörimään levittäen samalla tehokkaasti pölyksi hajonneita itiöitä. Nuijakuukusen jalka saattaa jäädä pystyyn talveksikin.
Tuhkeloiden näköisiä kupusieniä ovat esimerkiksi maamunien ja mukulakuukusten sienisukujen lajit.
Nuorena nurmimaamuna on tasaisella nurmikentällä kuin sileä golfpallo. Sieni on helppo tunnistaa, joten se sopii aloittelijankin sienikoriin. Nurmimaamunat on syytä poimia nuorina, sisältä kiinteinä ja puhtaan valkoisina.
Ne kannattaa myös käyttää tai säilöä heti, sillä itiöt kypsyvät poimituissakin sienissä. Kun itiöemä kypsyy, sen lakiosaan repeää aukko, josta itiöt aikanaan purkautuvat, kun tuuli riepottaa palloa pitkin maata.
Jättikuukunen on Suomen sienistön suurikokoisin sienilaji ja varsinkin painavin. Jättikuukunen on mieltynyt kulttuuriympäristöön, pihat ja puistot ovat sen kasvuympäristöä. Se suosii typpipitoisia maita ja vaatii runsaasti ravinteita. Sieni on eteläpainotteinen, mutta on sitä löydetty Kemistä asti.
Mietomaltoinen sieni on nuorena pehmeää ja hyvää syödä, mutta vanhemmiten sisältö muuttuu kellertäväksi ja sitten tummanharmaaksi.
Edellinen postaus jättikuukusesta ilmestyi 21.10.2023.
Ryhmätuhkelo on känsätuhkeloa tummempi ja pienempi, vain pikkusormen mittainen. Se on hyvin runsas, kymmeniä jos ei satoja itiöemä kasvaa ryhmässä lahopuulla.
Ryhmätuhkelon haju on epämiellyttävä eikä herätä ruokahalua, vaikka se on syötävä sieni. Sen jalan tyveltä on selviä rihmastojänteitä, päältä se on lähes sileä.
Nystymukulakuukunen on Suomessa yleisenä lehti- ja sekametsissä, hautausmailla ja puistoalueilla kasvava mukulakuukuslaji. Sienen itiöemä on kellertävä ja nystyjen tai suomujen peittämä, saattaa olla myös nahkamainen. Sienellä ei ole jalkaa. Sen kumimainen tuoksu ei ole omiaan houkuttelemaan sienestäjää, eikä se edes kelpaa ruuaksi ja lienee jopa lievästi myrkyllinen.
Känsätuhkeloa ja nystymukulakuukusta on vaikea erottaa ulkonäön perusteella toisistaan. Vain halkaisemalla sienen saat sen selville: känsätuhkelo säilyy leikkauspinnaltaan valkeana, mutta nystymukulakuusen leikattu pinta tummuu hyvin nopeasti ruskeaksi tai mustaksi.
Maasta se pienikin pinnistää,
ponnistaa ja esiin putkahtaa.
Ei ole housuja, ei ole takkia;
pelkkää jalkaa ja pelkkää lakkia.
Maasta se pienikin pinnistää,
ponnistaa ja esiin putkahtaa!
Mirkku, Syksyn sieniloruja
Lähteet: Asiasanasto.fi; Heikki Kotiranta, Maamunat ja tuhkelot. Suomen Luonto. Kasvit; Lasse Kosonen, Suomen Luonto 6/2026; LuontoPortti; Mushroom Spot; Wikipedia; Mirkku, Syksyn sieniloruja. Pajupellon perhepäiväkoti 22.10.2013.
Lähetä kommentti