Haavan tieteellinen nimi Populus tremula tarkoittaa värisevää poppelia, haapa onkin Suomen ainoa poppelilaji. Se kasvaa koko maassa pohjoisia tuntureita myöten.
Haapapuun musiikki on niin ainutkertaista, että sille on oma verbi: haavan lehdet eivät suhise, ne havisevat. Jos ilmassa on yhtään tuulenvirettä, puun voi tunnistaa vaikka silmät kiinni.
Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden, haapa. Sitä kutsutaan metsiemme avainlajiksi, sillä sienet, jäkälät, linnut, nisäkkäät ja selkärangattomat hyödyntävät haapaa kukin omalla tavallaan sekä kasvu- että lahoamisvaiheessa.
Metsänomistaja ei välttämättä pidä haapapuista, sillä niistä ei saa läheskään yhtä hyvää hintaa kuin koivusta tai männystä. Taitamattomasti kaadetusta haavasta puolestaan voi tulla iso riesa.
Haavalla on nimittäin jopa 40 metrin säteelle levittäytyvä juuristo. Juuret reagoivat emopuun kaatamiseen niin, että kaadetun haavan ympäristö alkaa pian puskea haavanvesoja, jotka ovat emopuun klooneja.
Haavan versoissa elää männynversoruosteen kesäitiövaihe, joka tärvelee männyn latvakasvaimia.
Etenkin takavuosina haapa oli hyljeksitty puu, joka on haluttu hävittää; se on käynyt päinsä esimerkiksi kaulaamalla, jolloin kuori poistetaan rungon ympäriltä leveänä kaistaleena.
Tämä heikentää puun mahdollisuuksia ravita juuriaan yhteyttämisestä syntyneillä sokereilla. Kaulaamisen jälkeen odotetaan pari vuotta, jotta puun juuristo heikentyy tarpeeksi. Kun runko sitten katkaistaan, juuri ei enää jaksakaan vesoa.
Haapa on suhteessa sen runsauteen metsän suosituin puu. Haavan arvo monimuotoisuudelle ymmärretään nykyään paremmin, minkä vuoksi hakkuuaukeille suositellaan jätettäväksi juuri haapoja säästöpuiksi. Lahotessaan ne tarjoavat monelle lajille ruokaa ja suojaa; haavalla voi elää jopa 350 lajia sieniä, jäkäliä ja hyönteisiä. Olisikin tärkeää, että metsässä olisi kaiken ikäisiä haapoja, niin sanottu haapajatkumo.
Haapa on pioneerilaji, niinpä maastopalon tai avohakkuun jälkeen haavat ovat ensimmäisten puiden joukossa valloittamassa aukiota. Haapa on tosin huono kilpailija ja joutuu nopeasti väistymään erityisesti havupuiden tieltä.
Haapa puhkeaa kukkaan ennen lehtimistään. Haapa on yksikotinen kasvi, mikä tarkoittaa, että yksittäinen puu sisältää vain joko naaraspuolisia eminorkkoja tai koiraspuolisia hedenorkkoja. Hedepuita on kaksi kertaa enemmän kuin emipuita.
Yhdestä norkosta syntyy noin 2000 siementä, ja täysikokoinen haapa voi tuottaa noin 50 miljoonaa siementä. Vaikka haapa tuottaa valtavasti siemeniä, juurivesat ovat sen pääasiallisin leviämistapa.
Haavan lehdet puhkeavat suhteellisen myöhään, usein vasta touko-kesäkuussa. Siitä huolimatta haapa on nopeakasvuinen puu, eikä se yleensä elä yli satavuotiaaksi. Lehteen puhkeavat haavat ovat silmiinpistävästi eri värisiä; sama yksilöllinen vaihtelu näkyy taas ruskan aikaan.
Haavanlehdet värisevät pienessäkin tuulenvireessä, koska lehden ruoti on pitkä, litteä ja jäykkä. Muotonsa ansiosta lehti pyörähtelee tuulessa herkästi. Havinasta on haavalle hyötyä; lehden herkkä liikkuminen kiihdyttää haihtumista ja sen ansiosta myös ravinteiden ottoa. Kesällä haavan ympärille muodostuu miellyttävä mikroilmasto.
Minusta oli lapsena siskojen kanssa hauska pureskella haavan lehteen kuvioita. Taitoimme lehden neljään osaan ja avattuna näimme, millainen kuvio oli hampailla saatu aikaan. Ei haavan lehti ole hyvän eikä pahanmakuinen - sen makua maistelin vastikään.
Puut valmistautuvat talveen pilkkomalla lehtivihreän ja varastoimalla tästä syntyneet aineet silmuihin, runkoon ja juuristoon. Kun lehtivihreä poistuu, jäävät jäljelle muut lehden väriaineet, kuten keltaiset ja oranssit.
Haavan ruska on näyttävä, sillä saman geeniperimän jakavat vesat lehahtavat syksyn sävyihin saamaan aikaan. Haavikosta voikin tunnistaa värin perusteella saman emopuun juurivesoista kasvaneet puut.
Haavan kuorelta on tavattu pelkästään jäkäliä yli parisataa eri lajia, kuten haavanläiskäjäkälää ja haavankehräjäkälää. Haavankeltajäkälä erottuu haavan rungolta erityisen hyvin.
Haapa on lukemattomien hyönteislajien kotipuu, ja osa näistä lajeista pystyy elämään vain haavalla. Yksi näyttävimmistä hyönteislajeista ja suurimmista päiväperhosistamme on haapaperhonen. Monet kotilolajit syövät pudonneita haavanlehtiä, ja linnut puolestaan kotiloita.
Äkämäsääski munii haavan lehtiruotiin, johon toukan ärsyttämänä kehittyy halkaisijaltaan viisimillinen pyöreä äkämä.
Haavan ja pajun lehdillä elää myös haavanlehtikuoriainen. Tämä kymmenen millimetriä pitkä, puolipallonmuotoinen, ruskeanpunainen kovakuoriainen syö haavan ja pajun lehtiä sekä toukkana että aikuisena.
Kesällä haavanvesat maistuvat hirville. Metsäjänis jyrsii talvella mielellään haavan kuorta, mutta rusakolle haapa ei kelpaa. Jänistä on kutsuttu haavikon emännäksi.
Haavat ovat myös majavien suosikkipuita, niinpä uuden vesistön varrelle asetuttuaan majava käyttää ensimmäiseksi kaikki haapapuut.
Metsot ravitsevat keväisin itseään mieluiten haavan silmuilla ja versoilla. Tikat hakkaavat mielellään haavan runkoa, erityisesti siitä pitää harmaapäätikka. Nuorissa haavoissa elää toukkana valkoselkätikan ja harmaapäätikan mieliruoka runkohaapsanen. Toukan ääni kuuluu kuoren läpi, kun kuuntelee korva puuta vasten. Tikankolot kelpaavat liito-oravalle, joka tekee joskus pesänsä niihin, samoin näädät hyödyntävät valmiita koloja.
Haavat toimivat varastoinakin, esimerkiksi varpuspöllö voi piilottaa tikankoloon saalistamiaan myyriä ja pikkulintuja. Kolosta sen on talvella lumen aikaan helppoa hakea syötävää.
Haavan juurisienistä tutuin on haavanpunikkitatti. Se lakki on punaisempi kuin koivunpunikkitatin, valkoisen jalan nukkatupsut ovat aluksi valkoiset, sitten ruskeat. Haavan tärkein lahottajasieni on haavankääpä, joka iskee lähes jokaiseen ikääntyneeseen haapaan.
Haavan puuaines on valkoista ja pehmeää. Huonon lämmönjohtokykynsä vuoksi siitä valmistetaan esimerkiksi saunanlauteita. Aiemmin haapaa käytettiin muun muassa tulitikkuihin, kattopäreisiin ja paanukattoihin. Haapa ei anna makua, joten siitä tehdään myös ruoka-astioita ja pärekoreja.
Haapio on muinainen suomalais-ugrilaisella kulttuurialueella vesillä käytetty kulkuväline, ruuhen tyyppinen vene, joka on rakennettu kovertamalla haapatukin rungosta.
elämä on iso
puu
monihaarainen
lehtipuu
kuusi tahi ikimänty
elämä on keväästä syksyyn
kunnes
havisten varisee
kuten
haapapuu
Esa Kärhä
Lähteet: Aada Färding, Tiede Luonto 6/2024; Arboretum Mustila; Henry Väre – Heikki Kiuru, Suomen puut ja pensaat 22.4.2022; Henry Väre ja Seppo Vuokko, Pajukasvit, Suomen luonto. Kasvit; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 3/2018; Jukka Hämäläinen, Maaseudun Tulevaisuus. Metsä/Luonto 8.10.2023; Luontoliitto, tiedote 16.5.2024; Luke Luonnonvaratieto; LuontoPortti; Martat; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Riikka Helenius, Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 27.9.2023; Ruokavirasto; Satu Kivelä/biologi Iiris Kalliola, Yle Radio 1, 25.3.2023; Suomen luonnonsuojeluliitto, Metsähaapa; UPM Metsä; Wikipedia; Wikikko; Ötökkätieto, Haavanruotisääski; Esa Kärhä, Esun runot ja mietelmät, haapapuu… 11.9.2019.
Lähetä kommentti