Nälkäiset variksenpojat

Kesäkuisena aamuna huomioni kiinnittyi varisten kokoukseen uimarannan tuntumassa. Pysäytin pyörän ja läksin hiipimään vähän lähemmäksi nähdäkseni, mistä ne neuvottelivat.

Nurmikolla seisoi neljä nälkäistä variksenpoikaa, jotka nokka ammollaan hoputtivat emoaan antamaan lisää ruokaa. Emo repi maasta jotain ja ojensi palasia vuorotellen kunkin poikasen kitaan.

Poikasten mahat kai täyttyivät, koska ne erkanivat kohta emostaan. Kaksi alkoi kinata keskenään jostain oksan pätkästä. Yksi oli selvästi joukon rohkein, sillä se lähti tekemään tuttavuutta kanadanhanhien kanssa, jotka makailivat siinä lähellä poikasineen veden rajassa.

Kaksi poikasista palasi emon luo ja lähti seuraamaan sitä kärttääkseen lisää ruokaa. En kuitenkaan jäänyt enää seuraamaan, miten tilanne kehittyi, vaan palasin pyörälle ja polkaisin kotia kohti.

 

 

 

Varis munii maalis–huhtikuussa 2–6 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika on kolmisen viikkoa. Tämän emon pesässä neljä munaa oli kuoriutunut poikasiksi. Kuukauden kestänyt pesäpoikasaika oli jo ohi, ja emo syötti poikasiaan pesän ulkopuolella. 

 
Varis pesii koko maassa, yleisemmin kulttuurimaisemissa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 160.000–230.000 paria.

 

 

 

Toinen variksiin liittyvä episodi tapahtui vajaata kuukautta aikaisemmin. Olin silloinkin lähdössä aamupyöräilylle. Ovesta ulos päästyä kuulin kauheaa meteliä, varikset huusivat kilpaa talon viereisessä puistometsikössä. Läksin hakemaan sisältä nopeasti kameraa, mutta kun pääsin takaisin pihamaalle, näin ketun roikottavan suussaan variksenpoikaa. Se oli siis porukan rähinän syynä.

Tänä aamuna näin taas yhden uteliaan variksenpojan toisella rannalla, jossa se oli lyöttäytynyt naurulokkien seuraan. Alla hanhet, joiden kaveriksi tämän tarinan variksenpoika pyrki.

 

Wiisain lintu warmaan
ompi waris harmaa.
Sillä on iso kaula
ja se osaa laulaa
milloin hartahasti,
milloin ilkkuwasti:
waa, waa, waa!
Alpo Noponen

Lähteet: LuontoPortti; Alpo Noponen, Waris-runosta ensimmäinen säkeistö. Valion runot.