Vuohenputki on kauppayrtti ja monipuolinen villivihannes, josta voi valmistaa vaikkapa salaattia tai piirakkaa. On kuitenkin oltava ehdottoman varma, että otat juuri vuohenputkea etkä myrkkykeisoa. Sekä vuohenputki että myrkkykeiso kuuluvat sarjakukkaisiin, joten on etsittävä muita, parempia tuntomerkkejä.
Matalahko, enintään metrin mittainen vuohenputki on tuttu jokapaikankasvi, sehän kasvaa yleisenä puutarhoissa, pientareilla ja joutomailla kesäkuusta elokuuhun Etelä- ja Keski-Suomessa.
Vuohenputken kahteen kertaan kolmisormiset lehdet ovat hyvä tuntomerkki. Kasvin kapea varsi on raparperimaisen kourumainen, siinä ja lehdissä on mieto porkkanamainen tuoksu. Juurakko on ohut ja runsaasti haarova, ihan tavallisen näköinen.
Myrkkykeison tunnistamiseksi sen kasvupaikka on hyvä tuntomerkki: myrkkykeiso kasvaa pääasiassa vedessä ja ranta-alueiden vesirajassa heinä-elokuussa.
Puolitoistametriset kasvit ovat yksittäin tai pieninä puskina, niiden varret ovat onttoja ja tuppimaisia. Myrkkykeison kapeat parilehdykkäiset lehdet ovat selvästi sahalaitaiset ja tyystin erilaiset kuin vuohenputkella.
Lokeroinen juurakko on paksun porkkanan muotoinen. Tuo tosin on kirjaviisautta, sillä en ole koskaan rohjennut kaivaa juurakkoa vedestä esille.
Myrkkykeiso kertoo jo nimellään, että se on Pohjois-Euroopan myrkyllisimpiä kasveja, pienikin määrä voi saada aikaan kouristuksia. Kasvin sisältämä myrkky kikutoksiini vaikuttaa hermostoon.
Myrkkykeiso kertoo jo nimellään, että se on Pohjois-Euroopan myrkyllisimpiä kasveja, pienikin määrä voi saada aikaan kouristuksia. Kasvin sisältämä myrkky kikutoksiini vaikuttaa hermostoon.
Toisin kuin monet myrkylliset kasvit, myrkkykeiso ei valitettavasti maistu erityisen pahalta tai kitkerältä, vaan sen makua voi kuvailla jopa persiljaa muistuttavaksi (lähteiden mukaan, sillä minä en ole sitä maistanut). Myrkkykeiso on myös monille eläimille vaarallinen kasvi.
Hei, olen vihreä
väri rauhoittava, mutta pirteä!
Olen pehmeä sammalpeitto
ja vatsan täyttävä hernekeitto.
Olen terveellinen parsakaali
ja sademetsässä elävä iguaani.
Olen heinäsirkka, viulua soittava.
Olen smaragdi kaunis ja hohtava.
Pinaatissa voimaa annan,
lehden pinnalla kirvan kannan!
Olen havu kuusipuussa
ja maukas kiivi suussa.
Olen neliapila; onnen tuoja.
Eläimille olen metsän suoja.
Hei, olen vihreä
väri rauhoittava, mutta pirteä!
Yle Pikkukakkonen 26.1.2018
Lähteet: Aikakauskirja Duodecim; Annina Rintala, Lapsen terveys, Kaksplus 25.5.2023; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 4/2026; LuontoPortti; Seppo Parkkinen, Suomen Luonto 14.5.2020; Mikko Rita, Yle 9.8.2024; Sonja Morell Lundorff, Tieteen kuvalehti 4.3.2026; Yle Pikkukakkonen. Vihreä 26.1.2018.
Näppärä Pikkukakkosen loru 😁. Tärkeää tietoa kerrot. En ole koskaan nähnyt myrkkykeisoa, ainakaan tiedä nähneeni. Liikun vähän niin vetisillä paikoilla.
VastaaPoistaOlipas taas tärkeä aihe postauksessasi.
VastaaPoistaKyllä erotan vuohenputken ja myrkkykeison toisistaan, jos mietin asiaa. Mutta yleensä en mieti, koska en ole niitä tässä lähiympäristössä nähnyt. Emme myöskään ole käyttäneet luonnonkasveja ruoanlaitossa, paitsi nokkosia ja maitohorsmaa. Vuohenputki valtasi yhden kukkapenkin kitkemisyrityksistäni huolimatta, joten niitä olisi voinut kerätä maisteltavaksi. :) (Nyt ajan kasvun ruohonleikkurilla säännöllisesti.)
Vihreä on ihana väri ja olen onnellinen ja kiitollinen vihreästä näkymästä, jonka näen ikkunasta kun käännän pääni pois ruudulta. :)
Mukavaa viikonloppua!