Kevätpiippo on kevään ensimmäisiä kukalle ehtiviä kasveja toukokuussa, vaikka se vaatimattoman näköisenä voi jäädä huomaamatta. Aluksi kukinto odottaa lehtien suojassa, mutta auringon lämmössä varsi venyy viisitoistasenttiseksi ja kukat avautuvat. Loppukesästä kasvi katoaa kokonaan, sillä se peittyy korkeamman kasvillisuuden joukkoon.
Jos kasvin huomaa, sen tuntee kevätpiipoksi kukinnosta, jonka haarat sojottavat joka suuntaan. Pienet ruskeat kukat ovat yksittäin näiden jäykkien haarojen päässä. Opin tuntemaan kevätpiipon ja lapsena, myös sen hauska latinankielinen nimi Luzula pilosa jäi mieleen, vaikka en ole opetellutkaan nimiä latinaksi.
Usein piippoja pidetään heininä, mutta voidaan erottaa niistä helposti tähtimäisten kukkiensa perusteella, joissa on kuusi kehälehteä kahtena kiehkurana. Piipot ovat kuitenkin tuulipölytteisiä kuten heinät.
.Kevätpiippo kasvaa mätästävästi ja sen lehdet voivat talvehtia. Lehdet ovat noin senttimetrin levyisiä ja niiden reunat ovat pitkän, harvan karvan peittämät.
Vihviläkasveihin kuuluva monivuotinen kevätpiippo on yleinen koko maassa ja viihtyy kaikenlaisissa metsäympäristöissä, mutta karttaa kuitenkin kuivimpia jäkäläkankaita.
Kevätpiipon hedelmä on kartiomainen kota. Kodassa on kolme siementä, jotka ovat munanmuotoisia ja pari millimetriä pitkiä. Siemenissä on käyrä, valkoinen ja öljypitoinen muurahaisia houkutteleva rasvalisäke. Niinpä muurahaiset keräävät niitä ravinnokseen ja levittävät samalla siemeniä laajemmalle.
Kevätpiipon sukulainen valkopiippo on kotiutunut Etelä-Suomen puistonurmikoille. Sen postaus tulee myöhemmin.
Kaipuu kevään,
luonto herää eloon.
Valo täyttää sydämen,
unelmat uudelleen syntyy.
Eino Leino
luonto herää eloon.
Valo täyttää sydämen,
unelmat uudelleen syntyy.
Eino Leino
Lähteet: Henry Väre, Vihviläkasvit, Suomen Luonto, Kasvit; Irjalan Taimisto; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Suomen Lajitietokeskus laji.fi; Valokki, nettikasvio; Wikipedia; Värssyjä. Vuodenajat.
Lähetä kommentti