Vilkas pyrstötiainen

Pienikokoinen lintu, valkoinen pää, mustat pienet nappisilmät. Selkäpuoli mustan-, valkoisen- ja punertavankirjava. Se on lumipalloa muistuttava pyrstötiainen. Pyrstötiaisen pituudesta lähes puolet koostuu mustasta, valkoreunaisesta pyrstöstä. Lintu painaa alle kymmenen grammaa ja on Suomen pienimpiä pesimälintuja.

Varpuslintujen lahkoon kuuluva pyrstötiainen on Suomessa heimonsa ainoa edustaja. Se on aktiivinen ja puhelias lintu. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, joka kuulostaa usein kuin pienen kellon kilinältä sree-sree-sree. Pyrstötiaisen keskimääräinen elinikä on kahdesta kolmeen vuotta, mutta vanhin rengastettu yksilö oli elänyt kymmenen vuotta.

Pyrstötiaista tavataan hyvin laajalla alueella Euroopasta Japaniin. Euroopassa pesii 2,6–4,3 miljoonaa paria, meillä Suomessa parimäärä on noin 20 000–50 000. Pyrstötiainen pesii harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa, ja pesintä painottuu etenkin Itä-Suomeen.

 

Pyrstötiainen on levinneisyydeltään eteläinen laji, joka ei kaipaa vanhoja kuusikoita, vaan nuoria koivuja ja muita lehtipuita kasvavia nuoria metsiä. Puro tai joki tekee paikasta erityisen houkuttelevan. Pyrstötiainen kuuluu niihin harvoihin lintulajeihin, jotka voivat jopa hyötyä pusikoitumisesta. Vaikka koivikot ja lepikot ovat pyrstötiaiselle mieluisia, itse pesä voi sijaita myös kuusessa tai katajassa.

 

Pyrstötiainen aloittaa pesimisen jo huhtikuussa eli suhteellisen varhain. Pesimistä on edeltänyt ryhmäsoidin, joka päättyy vasta, kun pyrstötiaisparven kaikki jäsenet ovat pariutuneet.

Vaikka pesät eivät olekaan ihan lähekkäin, pyrstötiainen poikkeaa useimmista muista linnuista siinä, että sillä ei ole varsinaisesti reviiriä.

 

Pesä on yleensä koivussa 1,5–15 metrin korkeudella oleva pallomainen taideteos, joka on ulkopuolelta naamioitu taidokkaasti tuohella ja jäkälillä sekä vuorattu runsaasti höyhenillä. Pesä on kuin umpinainen kori, jonka seinien läpi voi poikasvaiheessa sojottaa pyrstöjä hauskasti joka suuntaan.

 

Pyrstötiaisen munamäärä on iso, kuudesta jopa kolmeentoista. Naaras hautoo, haudonta-aika on vajaat kaksi viikkoa ja sen jälkeen pesäpoikasaika yli kaksi viikkoa. Molemmat vanhemmat huolehtivat poikasten ruokkimisesta, mutta myös pyrstötiaisparvi saattaa auttaa poikasten hoidossa.

Pyrstötiaiset liikkuvat ruokaa etsiessään usein isoina parvina. Pääravintona ovat hyönteiset ja niiden toukat, joita linnut ketterästi liikkuen etsivät puiden rungoilta ja oksiston seasta. Talvella pyrstötiaiset syövät myös siemeniä, marjoja ja pähkinöitä.

 

Pirteä pyrstötiainen on oppinut viime vuosina tulemaan pihojen talviruokintapaikoille. Kun pyrstötiaisparvi löytää talviruokinnan, niistä saa monesti innokkaankin vierailijan, mutta käynnit ovat nopeita ja sähäköitä, ja ne tehdään porukalla.

 

Ensin kuuluu pyrstötiaisten äkkinäisesti rätiseviä sekä nopeita sisisisi-ääniä. Samassa parvi pyrstötiaisia istuu jo talipallolla, puolen tusinaakin kerralla, pyrstöt joka suuntaan töröttäen.

 

Parvi voi pysähtyä syömään hetkeksi, mutta tulee kohta levottomaksi ja jatkaa matkaansa. Pyrstötiaisen vilkkautta voisi kuvata niin, että lintu tuntuu ponnahtavan liikkeelle oksalta jo vähän ennen kuin se on sille laskeutunutkaan! Linnut liikkuvat pesimäkauden ulkopuolella vilkkaasti häärivinä parvina, jotka piipahtavat monta kertaa päivässä ruokintapaikoillakin.

Pyrstötiaisia on jopa vaikea valokuvata, koska ne ovat niin eloisia. Kun saat kameran kuvausasentoon, linnut ovat jo ihan toisella oksalla tai jopa viereisessä puussa! Lähes joka talvi ne lennähtävät silloin tällöin pikavierailulle pihamme talipalleroille, mutta säntäävät pian jo naapuriin. Metsäaukeallakin niitä oli yhtä vaikea kuvata, kun pysähdyin hiihtoretkelläni ihastelemaan näiden valkoisten pikkupalleroiden liikkumista koivikossa.

 

Pyrstötiainen on osittain muuttolintu. Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduillaan, mutta muutamien vuosien välein niitä vaeltaa syksyisin etenkin lounaisiin ilmansuuntiin. Muuttoparvet voivat olla jopa satojen lintujen suuruisia. 

 

BirdLifen mukaan pyrstötiaisen esiintyminen syys–lokakuussa 2025 oli vertailujakson 2007–2025 toiseksi runsain. Vaellus huipentui tällä kertaa tavallista aikaisemmin lokakuun alkupuolella, ja suurimmat lukemat laskettiin länsirannikolla, huippuna Uudessakaarlepyyssä 3.10. lasketut 2 320 lintua. Myös Hangon lintuasemalla havaittiin 9.10. yli 1 500 muuttavaa pyrstötiaista.

 

Suomessa pesivien pyrstötiaisten määrä vaihtelee suuresti, ja etenkin ankarat talvet johtavat usein kannan romahdukseen. Pitkällä aikavälillä kanta on kuitenkin selvästi kasvanut.

Riittävä ravinto ja talvien leudontumien on pelastanut pyrstötiaiset pakkastalvien aiheuttamilta joukkokuolemilta. Pakkasyön linnut viettävät pakkautumalla vieri viereen suojaiselle oksalle, näin lämmönhukka minimoidaan.

Luontotoimittaja ja tietokirjailija Juha Laaksosen mukaan pyrstötiaiseen on helppoa ihastua, koska se vain on niin symppis kaveri.

 

Pyrstötiaisesta tulee jostain syystä mieleen tikkari. Pitkä pyrstö on kuin tikku ja linnun pyöreä olemus kuin karkki. Luontotoimittaja Johanna Mehtola 

lintu lentää läpi pihan

mikä lintu? pikkulintu,
Mikä Lintu Vain

taas takaisin,
pyrähdys
katsojalle yhtä lailla,
seisahtaa ikkunaan

saa pyrähtää ja olla
Mikä Lintu Vain
Siivillä

Lähteet: BirdLifeSuomi, Vaelluslintusyksy 2025; Hilkka Nevala, Yle. Luonto 18.4.2017; Johanna Mehtola, Suomen Luonto, Linnut. Lintulaudalla, 23. osa: pyrstötiainen 30.3.2015; Juha Laaksonen, Viikon luontoääni: Pyrstötiainen 24.7.2023; linnut.me, https://aani.linnut.me/pyrstotiainen; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Yle 4.11.2016; Markku Paakkinen, Koillis-Savo 24.7.2023; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi: Vuosi luonnossa 22.4.2020; Samuli Haapasalo, Sata päivää luonnossa, Suomen Luonto 5.1.2017; Turust. Viikon luontokuva: Pyrstötiainen; Luontorunokilpailu 2020. Siivillä. Yle.fi.