Pakkasella kuuluu kengän alta nirskis narskis

Kuului nirskis narskis, kun vastaan tuleva reppuselkäinen mies käveli reippain aamuaskelin kymmenen asteen pakkasessa. Silloin aloin kuulostella myös omien kenkieni ääntä. Miksi pakkasella kävellessä lumi narskuu kenkien alla?

 

Selitystä siihen ei ole suoraan tutkittu tieteellisesti, mutta tutkijoilla on oma näkemyksensä: syynä on todennäköisesti lumihiutaleiden joutuminen paineen alle.

 

Lumihiutaleet ovat tähtimäisiä jääkiteitä, joissa on paljon sakaroita ja ulokkeita. Kun satanut lumi on ollut kylmässä maassa aikansa, kiteiden sakarat tarttuvat naapurikiteiden sakaroihin, jolloin kiteet muodostavat ikään kuin yhtenäisen verkoston.

 

Kun kävelijän kenkä painuu lumikerroksessa toisiinsa takertuneisiin lumihiutaleisiin, tapahtuu kaksi asiaa: ensinnäkin jääkiteiden keskinäiset yhteydet katkeavat ja toiseksi yksittäisten jääkiteiden sakarat murtuvat. Näistä tapahtumista syntyy nirskuvaa ääntä. Kun sakaroita on jalan alla paljon, ihminenkin kuulee sen.

 

Ilmatieteen laitoksen meteorologi Juhana Hyrkkänen vertaa pakkaslumella kävelyä kristallilasin sirpaleiden päällä kävelyyn, sillä molemmista syntyy samanlainen ääni.

 

Nirskuntaan tarvitaan riittävästi pakkasta, mieluiten yli viisi astetta. Mitä ankarampi pakkanen, sen äänekkäämpi narskunta ja mitä kovempi pakkaslumi, sen äänekkäämpi narskunta. Äänen perusteella ei sentään pysty arvioimaan pakkaslukemia. Kovin pitkälle hangen kirskunta ei kuulu, sillä yleensä lumi imee ääniä tehokkaasti ja vaimentaa hiutaleiden särkyvien sakaroiden helinän.

 

Lauhemmalla säällä sakaroita on vähemmän. Nollaa lähestyttäessä paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka liukastaa jääkiteitä niin, että ne eivät rikkoudu.

 

Pakkaslumi narskuu, suojalumi korkeintaan vähän napsahtelee, mutta samat lumen ominaisuudet vaikuttavat molempiin ilmiöihin: lumikiteiden muoto ja jääkiteiden pinnalla oleva vesi.

Lähipäivinä olemme saaneet sekä narskutella lunta kengänpohjien alla että antaa suojalumen napsahdella.

Talvi on tullut
ja myös jää
Pakkaset paukkuu,
sydän kaipaa ystävää. 

Lumi kengän alla narskuu.
Ääni miellyttää.
Pakkassää ripeästi ihmistä liikuttaa
Sydän takkatulessa hehkuu
ja olo levon saa.
--- alkuosa runosta Sanan suojaan
Ari-Pekka Tolvanen

Lähteet: Aarre Kanth, 15.2.2007 Priima/ meteorologi Juhana Hyrkkänen, Ilmatieteen laitos; Nils Halfdan Hansen, Tieteen kuvalehti, Luonto 10.02.25; Nina Keski-Korpela/tutkija Hanna Mäkelä Ilmatieteen laitos 25.1.2015 Yle; Ari-Pekka Tolvanen, Lukijan runo Sanan suojaan, Koillissanomat 25.12.2025.