Suomen kymmenen suurinta puuta ovat satavuotiaita tsaarinpoppeleita. Heinolassa oleva tsaarinpoppeli (Populus petrowskiana) on Suomen suurin puistopuu ja suurin puuyksilö. Se kasvaa Heinolan rantapuistossa ja selvisi vuoden 1901 Kymijoen tulvasta.
Heinolan tsaarinpoppelin korkeus on 34,5 metriä, latvuksen läpimitta 23 metriä ja ympärysmitta rinnan korkeudelta mitattuna 6,37 metriä. Puun tilavuus on 30 kuutiometriä. Poppelit eli haavat on pajukasveihin kuuluva puusuku, joka se sisältää kesävihantia puita.
Heinolan tsaarinpoppeli
Yksi harvinaisista poppeleista on amerikanmustapoppeli, joka kasvaa Pohjois-Amerikassa preerioilla ja puoliaavikon jokivarsilla. Mustilan Arboretumin verkkosivujen mukaan näitä poppeleita istutettiin Helsingin Kaivopuistoon ja Tampereen Koskipuistoon yli sata vuotta sitten. Amerikanmustapoppelit ovat nopeakasvuisia, terveitä ja poppeliksi pitkäikäisiä.
Poppelin komea runko on puutarhassa kaunis ”taideteos” myös sen jälkeen, kun puu on kuollut. Maahan kaadettu runko on puolestaan kiinnostava tausta erilaisille istutuksille.
Kun ensimmäisen kerran näin Kuopiossa poppelien lumisateen, en ollut uskoa silmiäni. Koko tienoo oli valkean kerroksen peittämä! Poppelista minulla on myös hajumuistojälkiä: opiskelukeväinä asuinympäristöni tienoolla leijui tenttiaikaan poppelien makeahko tuoksu.
Hybridi-poppeli on puu, joka syntyy erilaisten poplar-lajien yhdistämisestä luonnollisesti tai keinotekoisesti hybridiin. Ruotsissa käytetään poppeleita, jotka tiedetään Pohjois-Amerikassa nopeimmin kasvaviksi puiksi ja jotka soveltuvat hyvin tiettyihin olosuhteisiin. Poplar-hybridit eivät ole toivottavia kaikkialla, mutta voivat olla erityisen tärkeitä tietyissä metsätaloudellisissa olosuhteissa.
Vanha poppeli, uhmakkaana ikänsä,
kasvoi tuimasti taivasta vasten.
Kun pihlajat ja koivut nöyrtyivät
taipuen kauniisti maata kohden.
Vanha poppeli, tuskin lehtiä päällänsä,
paljastaa kuinka kohosi-
kuinka kuihtui.
Vanha poppeli, minne sinun
sormesi osoittavat?
Runoilija Jonne
Lähteet: Jouko Kyytsönen, MT Metsä/Metsänhoito 18.8.2021; peopleperproject.com 11.3.2020; Steve Nix, Eferrit. Eläimet ja luonto, Kasvavat puut; Terhi Pape-Mustonen Maaseudun Tulevaisuus. Koti, Piha ja puutarha 6.5.2025; Timo Sipola 28.4.2013/tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki; Wikipedia; Runoilija Jonne, Vanha poppeli, Rakkausrunot.fi/runot 12.1.2004.
Fascinating post and beautiful photos, dear Sirpa ❤️
VastaaPoistaThank you Linda :)
PoistaHurjan mielenkiintoista ja kysymyksiä herättävää. Löysin tonttimme rajaryteiköstä kolme poppelia ja päättelin niiden olevan palsamipoppeleita. Mutta nyt en ole enää varma. Ovatko poppelit aina istutettuja, vai voiko niitä kasvaa luonnonvaraisena ykkös- ja kakkosvyöhykkeillä? Laajan juuriston huomasin, kun yli kymmenen metrin päähän emopuusta ilmestyi kaksi taimea. Tuoksuvatko ne vain tiettyyn aikaan kesästä? Meidän poppelit ovat hedepuita. Olisin "löytänyt" ne aiemmin, jos ne olisivat tuottaneet lumisadetta.
VastaaPoistaKiitos mielenkiinnosta Anna. Sinä teit löydön: kolme poppelia! Kiva, kun kerroit.
PoistaTutkimieni lähteiden mukaan poppeli ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, kylläkin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Toki istutettuna palsamipoppeli menestyy asiantuntijoiden mukaan napapiirille asti.
Poppeli on kova leviämään, koska se työntää juurivesoja mahdottomasti.
Minä olen tuntenut niiden tuoksun vain toukokuussa, se liittynee kukintaan. Tuoksu on hyvin voimakas ja tunnistettavissa.
It’s a wonderful part of your national heritage, Sirpa. It’s great that you shared it with us. Have a very enjoyable weekend. David
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi David. Viikonloppukin on ollut miellyttävä; olimme perheen kanssa viikon Kreikassa.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi David. Viikonloppukin on ollut miellyttävä; olimme perheen kanssa viikon Kreikassa.
PoistaHeinolan poppeli on komea puu. Näin sen viime kesänä, enkä sitä katsoessani ollut oikein uskoa silmiäni.
VastaaPoistaEntisen kotini pihapiirissä kasvoi poppeli, oikeastaan monta ja hirveä määrä juurivesoja, jotka ruohonleikkurilla tuli leikattua aina pois. Kaunis puu, siis poppeli kuitenkin, mutta ei lehdet haavanletimäisiä, vaan pitkulaisia.
Sinäkin aimarii olet siis nähnyt tuon Hienolan valtavan poppelin. Kiva, kun kerroit. Kuvassa on poikani sen vahvalla oksalla juhannuksena. K
PoistaSinulle poppeli on tuttu entisestä kotipiiristäsi ja tiedät, että se on ihan mahdoton juurivesojen tuottaja!
Löysin blogisi tänään, kun välttelin terveystiedon esseen kirjoittamista ja rakastuin! Ihanaa sisältöä ja opin jokaisesta postauksesta niin paljon lisää. Olen lukenut jo varmaan viisi postaustasi (leppäkertuista kertova lemppari tähä mennessä). Jatka Sirpa samaan malliin, oot ikoni <3!!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Nelli. Ihanaa, että olet rakastunut - se on hurmaava tunne! Ymmärrän hyvin myös sen, että siirsit terveystiedon esseen kirjoittamista... se ei ole helppo juttu. Toivottavasti sinuun kuitenkin hyppäsi kirjoittamisen kipinä. Kun pääset alkuun, essee sujuu ehdottoman hyvin, nimimerkillä "Kokemusta on".
PoistaOlen iloinen, että löysit blogini. Sitä on hauska tehdä, olen joka kerran yhtä innostunut uudesta aiheesta.
Kiitän ihastuttavista sanoistasi, nehän ovat kuin auringonsäteitä <3.
Palasin tänään kotiin matkoilta, siksi kirjoitin sinulle vasta tänään.
Kiitos taas mahtavasta artikkelista!
VastaaPoistaPaljon uutta asiaa 💖
Kiitos Susanna :)
Poista