Kukin eläin on saanut juuri itselleen sopivat korvat

Miten sammakko, kettu, pöllö ja kalat kuulevat? Millaiset korvat niillä on? Entä lepakolla, hiirellä, kyyllä ja jäniksellä?

Kettu

Ketulla kuulo lienee sen aisteista tarkin ja käyttökelpoisin. Talvella kettu pystyy kuulemaan lumen alla kipittävän metsämyyrän askeleet ja vaimeankin vikinän, sitten se tähtää korvakuulolta.

Kun kettu on varma myyrän sijainnista, se loikkaa korkealle ilmaan ja lyö tassunsa suoraan hangen läpi pikkujyrsijän niskaan. Ketulla on korvat aina höröllä, myös silloin kun se käpertyy lepäämään avaralle paikalle.

Metsäjänis

Jäniksellä on erinomainen kuulo, jonka avulla se voi havaita vaanivan saalistajan jo kaukaa. Sen tärkeimmät aistit ovat paetessakin kuulo ja näkö. Jänis voi kääntää korvansa kuuntelemaan eri suuntia.

Ruokaillessaan jänis pitää korvansa matalana vain muutaman hetken ottaessaan ruokapalan suuhunsa, mutta jo pureskeluvaiheessa korvat ovat koko ajan pystyssä ja ympäristö tarkan silmälläpidon alaisena.

Metsähiiri

Hiiren läpikuultavan ohuet korvat kääntyilevät joka suuntaan. Hiiri ei kuule matalia ääniä, niinpä miehen puhe, koiran haukkuminen ja auton moottorin hurina ovat sen kuuloalueen ulkopuolella. Sen sijaan hiiri kuulee juuri ja juuri lapsen tai korkeaäänisen naisen puheen. Se kuitenkin aistii ihmisen kuuloalueen ulkopuolella olevia korkeita ääniä eli ultraääniä.

Lepakko

Hyönteisiä syövä lepakko suunnistaa pimeässä kaikuluotaamalla. Se päästää tarkasti ajoitetun sarjan huutoja ja muodostaa kolmiulotteisen kuvan maailmasta kuuntelemalla kaikuja. Lepakko ikään kuin näkee korvillaan. Sen kuuloaisti on kaksijakoinen: lepakko on herkkä toisaalta matalille ympäristön äänille – kuten eläinten liikkeistä kuuluvalle rapinalle – ja toisaalta omille korkeille kaikuluotausäänilleen.

Varpuspöllö

Pöllön korva-aukot ovat suoraan silmien takana pään sivuilla. Ne ovat valtavan suuret ja sijaitsevat keskenään eri korkeudella. Lennossa alempi korva – usein linnun vasen korva – kuuntelee maan pinnalta kuuluvia ääniä ja ylempi taivaalta kuuluvia.

Koska korvat ovat eri tasossa, pöllö pystyy paikantamaan lumen alla liikkuvan pikkunisäkkään tarkasti ja iskemään saaliiseen jopa lumihangen läpi. Tästä poikkeuksellisesta kyvystä tulee sanonta, että pöllöt näkevät korvillaan. Herkkyydeltäänkin pöllöjen korvat kuulevat ihmiskorvia paremmin.

Ruskosammakko

Sammakolla on selvästi näkyvät korvat: pyöreä tärykalvo on suoraan eläimen ohimon pinnalla. Useimpien sammakkolajien korva on erikoistunut aistimaan nimenomaan niitä äänenkorkeuksia, joilla lajitoverit ääntelevät.

Sen sijaan muut ympäristön äänet eivät ilmeisesti ole niille kovin tärkeitä. Sammakko kuulee kahdenlaisia ääniä: ilmassa kulkevia korkeita ääniä korvallaan ja maata pitkin kulkevia värähtelynä ruumiinsa läpi.

Kenttäkyy

Kyyllä ei ole lainkaan ulkoisia korvia, tärykalvoa tai korvakäytävää. Käärmeen korvat eivät ole alkeelliset vaan surkastuneet. Matelijoiden kuuloaisti on heikonlainen, mutta olemattomista korvistaan huolimatta käärmeet eivät sittenkään ole aivan kuuroja. Se paljastui vuonna 2023 julkaistusta tutkimuksesta, jossa erilaisille australialaisille käärmeille oli soitettu nauhoitettua musiikkia. Kovaan ääneen puhuminen voi siis sittenkin olla hyvä keino karkottaa kyitä jo matkan päästä!

Lahna

Kalojen äänimaailma on paljon ”matalammalla tasolla” kuin nisäkkäiden ja lintujen. Lähes kaikki kalat kuulevat ääniä joko sisäkorvalla tai kylkiviiva-aistin avulla. Kalalla uimarakko liittyy oleellisesti sisäkorvaan, sillä se vahvistaa kuuloa.

Eri kalalajeilla on erilainen kuuloaisti. Erityisen huono kuulija on kampela, myös lohi on kohtuullisen huono. Kuha puolestaan kuulee kohtuullisesti. Ahvenen kuuloalue loppuu samoille tienoille, kuin hiiren vasta alkaa. Kultakala on hyvä kuulija. Parhaat kuulijat ovat särki, silakka ja silli. Ne pystyvät kuulemaan melko korkeitakin ääniä, samoin ne aistivat kauempaa kantautuvia ja vaimeampia ääniä kuin ahvenet ja lohet.

Ahven

Kalojen on todettu häiriytyvän ihmisten aiheuttamista äänistä. Varsinkin veden alla äänet kantautuvat hyvin ja paikoitellen melu voi olla voimakasta. Laivat, öljy- ja kaasuputket, kaikuluotaimet ja muut ihmisten tekemät kojeet tuottavat merellä runsaasti äänisaastetta. 

Jänöjussi puputti,
juu, juu, juputti.
Suu supussa suputti,
korvat hupussa huputti.
Silmät ristissä ripitti,
pakoon juosta kipitti.
Kirsi Kunnas

Lähteet: Dikseli.fi 13.9.2022; Erkki Pulliainen, Kettu. Suomen nisäkkäät, Suomen eläimet; Hiiret.fi. Terveys; kaikkielaimet.fi. Eläinmaailman kuriositeetit 28.10.2021; Lauri Koli, Suomen eläimet, Lajin kuvaukset. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat; LuontoPortti Verkkolehti 10.6.2010 Kalat kategoria; Luontosivusto. Metsäjänis; Maija Karala, Tiede Luonto 8/2024; Martti Aarnio, Metsäjänis. Suomen nisäkkäät, Suomen eläimet; Minna Pyykön maailma 5.11.2023 Yle Areena/Luke, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teppo Vehanen; Mirva Uotila, Suomen Luonto 29.10.2015; oph.fi, biologia 7 – 9; Otso Karhu, Vesa Marttinen, Yle.fi 28.4.2022; Pentti Koskela, Sammakkoeläimet. Suomen eläimet, Lajin kuvaukset. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat; Pertti Viitanen, Matelijat. Suomen eläimet, Lajin kuvaukset. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat; Reetta Vairimaa, Helsingin yliopisto, Yliopistolehti 6.11.2020; Regina Bailey, eferrit.com, Sammakko-anatomia; Salla Hongisto, Yle.fi 7.4.2015; sammakkolampi.net; Turun Sanomat, Teemat 7.9.2010; Tutkija Teppo Vehanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos; Wikipedia; Kirsi Kunnas.