Ruusuruoho on keskikesän hyönteismagneetti

Ruusuruohon eli ketoruusuruohon kukat ovat vaaleanpunaisia tai sinivioletteja. Kukilla on hauska kukkien aukeamisjärjestys: ensin aukeavat mykerön reunimmaiset kukat ja hyvin pian sen jälkeen rivi kukkia keskivaiheilta. Ruusuruoho on purtojuurikasveja eikä se kuulu ”oikeisiin” mykerökukkaisiin kasveihin.

Tiiviissä mykerössä voi olla satakunta pientä kukkaa. Niissä riittää runsaasti mettä, ja siksi sen kukat ovatkin monien hyönteisten suosiossa. Ruotsissa ruusuruohon kukilta on laskettu jopa 260 erilaista hyönteisvierailijaa.

Saksalaistutkijat havaitsivat, että eri ruusuruohokasvien välillä on suuria yksilöllisiä eroja meden ravinnekoostumuksessa. Tietyn kasvin mesi voi sisältää kaksinkertaisen määrän sokereita ja aminohappoja toisen yksilön meteen verrattuna. Lisäksi iltapäivällä medessä on lähes kolme kertaa niin paljon sokeria kuin aamupäivällä – aina ei siis kannata olla aamun ensimmäinen.

Koska mykerössä on paljon kukkia, siemeniäkin kehittyy parhaimmillaan satoja. Entisaikaan karja sekä niittyheinää koonnut ihminen olivat sen tärkeimpiä levittäjiä. Siemenissä on sukasia, joilla ne voivat takertua eläinten turkkiin. Myös punatulkku syö syksyisin sen siemeniä. Lyhyitä matkoja ruusuruoho kulkee myös muurahaisten matkassa, sillä siemenissä on mehevä lisäke muurahaisten syötäväksi.

Ruusuruoho ei ole alkuperäinen luonnonkasvi Suomessa, vaan tulokas, jonka koti on ollut alkujaan Venäjän aroilla. Ruusuruoho on mieltynyt erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen vanhoihin kaskialueisiin, ne ovatkin ruusuruohon selvää valta-aluetta.

Jo kesäkuun lopulla sen voi nähdä värittämässä kuivien niittyjen ja vanhojen kyläteiden pientareita. Ruusuruohon ominta ympäristöä ovat runsaskukkaiset kuivat niityt; ruusuruoho kertoo, että niitty voi hyvin.

Niittymaiden ohella se kasvaa tien- ja radanvarsilla, joutomailla ja pelloilla rikkana. Kotini pihamaa on kuiva, siinä viihtyvät ruusuruohot ja kasvavat kylvämättä. Lähitienoon ojanpientareillakin ne kukkivat kauniisti.

Purtojuuren ja ruusuruohon voi sekoittaa ulkonäön perusteella, mutta ne eivät juuri koskaan kasva yhdessä, sillä purtojuuri suosii savikoita, ruusuruoho on sen sijaan kevyiden hiekkamaiden kasvi. Molemmat ovat kyllä hyviä mesikasveja.

Ruusuruoho on sukunimeltään Knautia, se on nimetty saksalaisen kasvitieteilijän Christian Knautin mukaan. Lajinimi arvensis pohjautuu latinan sanaan arvum ´pelto, viljelymaa´.

Suomenkielisen ruusuruoho-nimen mainitsee ainakin jo H. A. Reinholm vuonna 1850 Jyväskylässä. Se ei viittaa ruusukasviin, vaan kertoo ruusuruohon vanhasta hyötykäytöstä. Ruusu on myös bakteeriperäinen ihon tulehdustauti, jonka merkkejä ovat kuume sekä punoittava ja turvonnut iho. Ruusuruoholla on siis hoidettu erilaisia ihotauteja ja paiseita.

Kauniimmalta ruusuruoho kieltämättä kuulostaa kuin vanha, Tillandzin kirjaama syhelmänruoho, vaikka merkitys on alkuaan sama.Syyhyä ja ihottumaa on ruusuruoholla lääkitty muuallakin Euroopassa ja siitä kertovia nimiä kasvilla on paljon, muun muassa englanniksi field scabious ja saksaksi Acker-Skabiosa.

Kokeilin runorobottia, se antoi tällaisen runon

Ruusuruoho on vaaleanpunainen
kun herään oudosta unesta
aamuyön valoon.

Alla oleva Perhonen-runo on sen sijaan Eeva-Liisa Mannerin suomentama tsekkiläinen lastenruno.

Kaunis heleä perhonen lentää kukasta kukkaan.
Lemmikistä neilikkaan, sinikellosta apilaan
ja siitä nurmen nukkaan.
Kaunis iloinen perhonen kukkien mettä maistaa.
Niityillä sinisillä aina on kiire sillä
ja ihana aurinko paistaa.
Kaunis iloinen perhonen kukkien mettä maistaa.
Niityillä sinisillä aina on kiire sillä
ja ihana aurinko paistaa.

Tsekkiläinen lastenruno

Lähteet: Artto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Laji.fi. Suomen lajitietokeskus; LuontoPortti; Riikka Kaartinen, Suomen Luonto 26.8.2020; Seppo Vuokko. Purtojuurikasvit. Suomen luonto. Kasvit; Runorobotti; tsekkiläinen lastenruno, suom. Eeva-Liisa Manner.