Oletko nähnyt lepän lehtiä, jotka ovat kuin ruskeaa pitsiä? Todennäköisin leppien ruskettumisen syy on idänlehtikuoriaisen Agelastica alni toukkien ruokailu, ne nimittäin jyrsivät lehden pintaan pieniä, ruskeita laikkuja vieri viereen. Lopulta kuoriainen syö puut niin paljaaksi, ettei jäljelle jää kuin vahvimmat lehtisuonet.
Idänlehtikuoriaisia tavataan usein metsänreunassa, hiekkakuopilla ja järvenrannalla kasvavilta harmaa- ja tervalepiltä. Samalla lehdellä voit nähdä kuoriaisia alkukesällä suuren määrän.
Nimenomaan tuo herätti huomioni, kun vaeltelin Saimaan rannan polkua pitkin lehtipuiden katveessa. Aloin kulkea parin viikon välein samaa reittiä, jolloin näin kuoriaisten kehitysvaiheet lepissä.
Idänlehtikuoriainen munii alkukesästä lepän lehden alapinnalle. Kesä-heinäkuussa munista ilmestyy toukat, joita voi tavata vielä elokuussa. Toukissa on piikkimäisiä ulokkeita ja sukasia. Ne elävät ensin suurena ryhmänä lehden alla, mutta jakautuvat nahanluonnin jälkeen eri lehdille.
Toukista kuoriutuu uusi aikuisten kuoriaisten sukupolvi keskikesällä. Aikuinen on metallinsinihohtoinen tai -violettinen, vajaan sentin mittainen ja kupera kovakuoriainen, jonka tuntosarvet ovat kiinnittyneet lähelle toisiaan. Toukka on melko samanvärinen, mutta vähän tummempi.
Idänlehtikuoriainen esiintyy paikoitellen hyvin runsaslukuisena, etenkin Itä-Suomessa. Sitä on tavattu Pohjois-Savossa ja Karjalassa saakka. Kuoriaiset talvehtivat sammalten tai lehtien alla.
Idänlehtikuoriainen runsastuu aika ajoin. Hyönteismaailmassa on tavallista, että jonkin lajin määrä kasvaa välillä huomattavasti. Hyönteisiä syövät linnut ja loispistiäiset pitävät kuitenkin huolen siitä, että joukkoesiintymä jää lyhytaikaiseksi.
Suuret kuoriaismäärät voivat syödä kokonaisia lepikoita paljaaksi, mutta yleensä lepät selviävät yhdestä tuhokesästä hyvin. Leppä ei kuole lehtikatoon, vaan se kasvattaa loppukesästä uudet lehdet. Idänlehtikuoriaisten aiheuttamilla tuhoilla ei ole huomattavaa metsätaloudellista merkitystä, koska leppää käytetään lähes yksinomaan polttopuuna.
Jos pelkäät puutarhassasi olevan idänlehtikuoriaisia, tarkkaile pensaiden mahdollisia lehtivioituksia. Jos huomaat kuoriaisia, ne voit poimia pois käsin pienistä taimista. Torjunta on kuitenkin harvoin tarpeen.
Epäilemättä tulen vielä kirjoittamaan
kukista ja perhosista,
pienistä kuoriaisista ja kaikesta,
pakenemaan Varjomaasta maahan,
jossa ihmeet ovat mahdollisia.
Satu Kaikkonen
Lähteet: Atte Komonen. Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Biodiversiteetti-koulutusverkosto; Harry Nyström. LuontoPortti-verkkolehti, luontokysymyksiä; Jouni Tanninen, Yle. 23.7.2020. Hyönteistieteen professori Matti Koivula Luonnonvarakeskus; laji.fi; Uunio Sailas, Hyönteisiä värikuvina; Ötökkätieto. Ötökkägalleria; Satu Kaikkonen Kaarnanpala pihkassa. Viimeinen säe runosta Annan aaveiden lähteä. https://satukaikkonen.fi
Meillä on muutama nuorehko harmaaleppä. Kävin heti tarkistamassa. Kyllä, täällä lännessäkin on ruskeaa pitsiä. Pikakatselmuksessani en nähnyt toukkia tai aikuisia, mutta pienempiä mustia kokkareita kyllä. Seuraanpa tilannetta, kun nyt ansiostasi opin taas tämänkin uuden asian Kiitos!
VastaaPoistaLöysinkin yhden kuoriaisen, mutta se on vihreä. Sen kuva on blogini viimeisimmässä jutussa.
PoistaBlogissasi on tosiaan vihreä kaunis kuoriainen. En tarkkaan tiedä, voi olla lepänlehtikuoriainen tai joku peippikuoriainen.
PoistaKiitos kiittämästä.
PoistaJuu, lepänlehtikuoriainen se varmaan onkin. Kiitos vielä kerran!
PoistaKiitos viesteistäsi. Lepänlehtikuoriaiset ovat aika yleisiä, kuten myös haavanlehtikuoriaiset.
PoistaHei vielä, nyt näinkin ihan pienen lepän oksan lehdellä sinisen. Se ei löyhytellyt päällystakkiaan, jotta olisin nähnyt (enkä tajunnut häiritä liikkumaan) onko sillä tuollaista keltamustaa siellä alla, mutta se oli ihan samannäköinen kuin toisen kuvasi kuoriaiset.
PoistaHauskasti sanoit päällystakista. Peitinsiipien alla on tosiaan keltamustaa alla, se näkyy, kun kuoriainen lähtee lentoon. Luultavasti näit lepänlehtikuoriaisen, sehän on sininen ja pikkuinen.
PoistaThere is a natural cycle to nature which will achieve balance if left to its own devices. Humans need to respect that and intervene less.
VastaaPoistaJuuri niin kuin sanoit!
PoistaOlet oikeassa. Ihanteellista olisi, että ihminen ei puuttuisi luonnon kiertokulkuun.
PoistaIhana, informatiivinen pläjäys jälleen.
VastaaPoistaKiitos 💖
Sinulla Susanna on aina kauniit sanat sanottavana. Kiitos.
PoistaMinä arvelen löytäneeni viime kesänä valtaisan määrän lepänlehtikuoriaisia aivan rannassa kasvavista harmaalepistä. Tänä kesänä niitä on vähemmän, mutta joitakin kuitenkin. Koreita ovat ja niillä on mahtava ruokahalu. :)
VastaaPoistaTeidänkin rannan harmaalepissä oli (ja on) lepänlehtikuoriaisia, komeita tosiaan. Ne ovat osa luonnon kiertokulkua eivätkä lepät kuoriaisia kauheasti hätkähdä.
VastaaPoistaEn ole huomannut näitä kuoriaisia, mutta jos kiusaavat vain leppää, niin ei ihme, sillä leppiä ei lähellä ole. Muistan tarkastaa, kun lähden ojanvarteen ongelle, siellä on leppäpusikoita.
VastaaPoistaKiitos hienosta tietopaketista.
Kiitos kommentistasi ja kiittämästä aimarii.
Poista