Raitapaju on kevään ensimmäinen mesikasvi

Raita on yksi Suomen noin 20 pajulajista ja yleisin puumaisista pajuistamme. Raidalla on eri nimi kuin muilla pajuilla, kenties se viittaa kuoren kaarnaan, joka on pystyraitainen. Raita on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä puulaji, sillä sadat hyönteislajit pitävät sitä ravintokasvinaan. Nisäkkäistä ainakin jänis ja hirvi käyttävät raitaa ravinnokseen, lisäksi lukuisat käävät, sammalet ja jäkälät elävät sen rungolla. Tikoille raidan kuori on talvella mieluisaa naputeltavaa.

 

Raita on Suomen luonnon mahtavin paju, nopeasti 15-metriseksi kasvava puu, ennätysraidat ovat saavuttaneet yli 20 metrin korkeuden. Kookkaimmat raidat kasvavat maamme kalkkiseuduilla. Avoimella paikalla raidasta kehittyy laajalatvuksinen pyöreähkö puu, mutta metsässä latvus jää suppeammaksi ja kukinta vähäisemmäksi.

Raita on pellonreunojen, joutomaiden ja rantojen puu, mutta viihtyy myös teiden varsilla. Se on levinnyt koko Suomeen ja kasvaa yleisenä Perä-Lappia myöten. Raita menestyy lähes koko Euroopassa.

 

Raita kasvaa usein harvakseltaan ja yksittäin, mutta saattaa muodostaa myös pieniä metsiä. Raidan runko on nuorena vihreänharmaa ja sileä. Puuksi kasvaneen raidan punaruskeanharmaa kuori on pitkittäisraidallinen ja kaarnainen, mikä tekee lajin tunnistamisen helpoksi talvellakin. Raidan oksat ovat tuplasti paksummat kuin muilla pajuilla. Sen suurehkot tummanvihreät lehdet ovat alapuoleltaan harmaita ja nukkaisia. Raidalla on pinnalliset juuret, mutta se on kuitenkin myrskynkestävä.

 

Paju on meille ihmisille kevään symboli. Pajunkissoja eli nupullaan olevia pajun kukintoja on kaikilla pajulajeilla. Pajuista raita kukkii jo varhain, usein huhtikuussa samaan aikaan kuin leskenlehti. Silloin pajunkissoihin ilmestyy joko kirkkaankeltaisia hedekukkia tai vihertäviä emikukkia, ja yhdessä norkkokukinnossa on jopa satoja pieniä kukkia. Aikaisin keväällä kukkivana raita on elintärkeä mehiläisille, kimalaisille, kukkakärpäsille sekä yökkösperhosille, sillä siihen aikaan ei muita siitepölyn lähteitä juuri ole.

 

Kukinnan jälkeen kevätkesällä ilma on paikoin valkeanaan pajun lenninhaivenisia siemeniä, jotka leijuvat uusille kasvupaikoille. ”Raita varistaa kesän alussa ympärilleen sakeaa pumpulisadetta ja ryöttää kedon”, kirjoitti Elias Lönnrot.

Vanhan raidan syväuurteisella kaarnalla elää runsaasti jäkäliä ja sammalia. Yleisin raidan lahottaja on raidankääpä. Vaatelias raidankeuhkojäkälä kasvaa vanhojen lehtipuiden rungoilla, mutta laji suosii erityisesti emäksisiä haapaa sekä raitaa, jonka mukaan jäkälä on nimetty.

 

Kansanomaisessa lääkinnässä raidan kuori on tunnettu kuumeen alentajana sekä tulehduksia lievittävien salvojen aineosana. Raidan kuoressa onkin salisiinia, joka muuttuu elimistössä salisyylihapoksi eli luonnon omaksi aspiriiniksi. Pajunlehtitee auttoi vanhaa kansaa vatsakatarrissa ja reumassa, jopa sisäisten verenvuotojen tyrehdyttämisessä. 

Raita kasvaa nopeasti, mutta on hyvin lyhytikäinen, sillä se elää harvoin yli 50-vuotiaaksi. Jotta puuaines olisi hyvää, raita tulee kaataa nuorena. Pintapuu on kellanvalkoista ja sydänpuu vaaleanruskeaa, puuaines on pehmeää ja kevyttä. Raitaa käytetään hienoihin veistotöihin, huonekaluihin, sorvaukseen sekä käyttö- ja koriste-esineiden valmistukseen. Puusepänteollisuudessa on huomattu raidan hyvät ominaisuudet, ja sen käyttö on lisääntymässä.

 

Lapissa raidan juurakoissa esiintyy visaa, josta tehdään parhaat kuksat ja puukon kahvat. Tyvipahkat sopivat erinomaisesti pienten koriste- ja käyttöesineiden materiaaliksi. Sitkeää raidan kuorta on käytetty perinteisesti nahkojen parkituksessa, punontatöissä ja värjäyksessä.

 

Raidan latinankielinen nimi Salix caprea tarkoittaa "vuohen kanssa olevaa". Nimi johtuu siitä, että ensimmäisessä raidasta löydetyssä kuvassa vuohi syö sen lehtiä.

Nukkuvat kukat lumen alla,
vielä talviunessaan.
Lumihanget kaikkialla
valkoisina peittää maan.
Lepät aukoo urpujaan,
pajut, raidat kissojaan,
kilvan kasvattamaan ehti,
piilossa on leskenlehti.
Martti Heikkinen

Aikaisempia postauksia pajusta: Pääsiäinen ja pajunkissat 8.4.2023; Pajunkissat muuttavat väriään 16.4.2022; Pajukranssi toivottaa pääsiäisvieraat tervetulleiksi 31.3.2018; Pajunkissojen aikaan 8.4.2017.

Lähteet: Alice Karlsson, Suomen Luonto 2.2.2015; Henry Väre ja Seppo Vuokko, Pajukasvit. Suomen luonto. Kasvit; Kai Aulio, Tiedebasaari 25.4.2012; Luontoliiton kevätseuranta; Luonto-Portti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Pro Puu -yhdistys; Suomen Luonnonsuojeluliitto 31.5.2010; Timo Nieminen, Apu 27.4.2019; UPM Metsä; Martti Heikkinen, Kevättalvi. Runopysäkki-palsta Eläkeläinen-lehti. Ruusun tuoksu käsissä 2.2.2021.