Elias Lönnrot kyseli aikalaisiltaan arvoituksia, muun muassa tällaisen: Päivät selällään, yöksi nousee pystyyn. Mikä se on?
Helmikuisena kauniina päivänä hiihtelin Saimaan jäälle kamera kaverina, oli napakka pakkaskeli. Minulla oli jalassa Lönnrotin arvoituksen vastaus, sukset.
Hanki kun soita ja harjuja peittää
kuuraa kylmä kun
metsihin heittää
silloin ma sukseni jalkahan lyön,
nuttuni ympäri kääräisen vyön.
Vilppu Kaukonen
kuuraa kylmä kun
metsihin heittää
silloin ma sukseni jalkahan lyön,
nuttuni ympäri kääräisen vyön.
Vilppu Kaukonen
Luonto hengittää syvään,
kun elämän kirjavat värit
lepäävät valkoisen viltin alla.
Kevään ensimmäisen linnun laulu
on vielä hetken aikaa
vain kivien unta.
Tomi Parkkinen
kun elämän kirjavat värit
lepäävät valkoisen viltin alla.
Kevään ensimmäisen linnun laulu
on vielä hetken aikaa
vain kivien unta.
Tomi Parkkinen
Lunta putoo, lunta putoo,
pilvi talvisukkaa kutoo.
Lumivanttuut sormissansa
kuuset näkee uniansa.
Hännäkkäitä, pyrstökkäitä.
Nassukkaita, tassukkaita.
Paljon lunta, talviunta
näkee puoli valtakuntaa.
Tossukkaita, myssykkäitä.
Hupukkaita, huivipäitä.
Turkeissansa talvikansa
astuu ulos koloistansa.
Kaarina Helakisa
pilvi talvisukkaa kutoo.
Lumivanttuut sormissansa
kuuset näkee uniansa.
Hännäkkäitä, pyrstökkäitä.
Nassukkaita, tassukkaita.
Paljon lunta, talviunta
näkee puoli valtakuntaa.
Tossukkaita, myssykkäitä.
Hupukkaita, huivipäitä.
Turkeissansa talvikansa
astuu ulos koloistansa.
Kaarina Helakisa
Hiljaisina sävelinä
lumi laskeutuu.
Piiloon lumipeiton alle
kesä unohtuu.
lumi laskeutuu.
Piiloon lumipeiton alle
kesä unohtuu.
Pienet, kirkkaat ajatukset
lumilintusina
ihmisiä koskettava
salaa, hiljaisina.
lumilintusina
ihmisiä koskettava
salaa, hiljaisina.
Puu helisi kylmästä, muistathan,
huurre oksillaan,
huurre oksillaan,
Ympäröivät saaret, hohkaava jää.
Kivikova kerros yhdistää kantavat reitit.
Termisen tietämän valkoinen kuori,
vaaleansiniset varjojen pinnat.
Pienet jäljet lumessa.
Seesteinen halla, rauhantahtoinen maa.
Laidoilla avaruuden alla taipuvat hongat,
taivaalla kirkkaan vihreät liekit.
Nukahdan syliisi unissani jälleen.
Piia Pälä
Kivikova kerros yhdistää kantavat reitit.
Termisen tietämän valkoinen kuori,
vaaleansiniset varjojen pinnat.
Pienet jäljet lumessa.
Seesteinen halla, rauhantahtoinen maa.
Laidoilla avaruuden alla taipuvat hongat,
taivaalla kirkkaan vihreät liekit.
Nukahdan syliisi unissani jälleen.
Piia Pälä
Lähteet: Aale Tynni, Kansanlaulu, ensimmäinen säkeistö. Kokoelmasta Yhdeksän kaupunkia; E. Vuorela, Talvi-ilta, alkuosa runosta; Elias Lönnrot; Kaarina Helakisa, Lumilaulu; Pia Perkiö, Onnellinen Oo, kolme viimeisintä säkeistöä; Piia Pälä, Talvi, Suomi 100 runoa; Tomi Parkkinen, Runokuva. Hidasta elämää -blogi. tomiparkkisen runot. Runokuva Tomi parkkinen 12.12.2021; Vilppu Kaukonen, ensimmäinen säkeistö Hiihtäjä-laulusta.
Niiin niin kaunista; sekä kuvat että tekstit! Talvi on upea vuodenaika.
VastaaPoistaKiitos Anna. Talvi on kaunis vuodenaika, kuten sanoit. Kaakossa saatiin jatkoaika talveen, kun viikonloppuna tuli lunta kymmenen senttiä.
Poista