Pitsimäinen kerrossammal

Loppusyksy on täydellinen aika lähteä sammalretkelle. Sammalet loistavat vihreinä kosteassa metsässä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä. Sammalista voi nauttia, vaikka ei tunnistaisikaan lajia.

Koko maassa yleinen metsäkerrossammal lienee seinäsammalen jälkeen kangasmetsiemme runsain sammallaji. Se ei kuitenkaan ole yhtä sopeutuvainen kuin seinäsammal, vaan keskittyy tuoreille ja lehtomaisille kankaille. Metsäkerrossammal kuuluu kerrossammalten heimoon ja on maassamme sukunsa ainoa laji.

Kerrossammal ei siedä liiallista auringonpaistetta ja kuivuutta, vaan viihtyy maanpohjan varjoisissa paikoissa ja kosteilla kallionseinämillä. Hellettä ja kuivuutta tai lunta ja pakkasta se ei säikähdä, kuten eivät muutkaan sammalet. Metsäkerrossammal on kookas, 10 – 20-senttinen, ja itiöpesäkkeitä siinä on melko harvoin. Kerrossammalen nimi kertoo kasvutavan.

Kerrossammalen siro ulkonäkö johtuu versojen kolmin- tai kaksinkertaisesta sulkamaisesta haaromisesta, lehdet ovat varrenmyötäisiä. Pitsimäinen sammal kasvattaa uuden verson joka vuosi entisen etupuolelle ja muodostaa näin kerroksia. Lopulta varhaisemmat versot ruskistuvat, kuolevat, hajoavat ja antavat elämän toisille.

 

Hajotessaan sammalten keräämä typpi vapautuu muiden kasvien käyttöön. Tämä onkin tärkeä lannoittava tekijä etenkin pohjoisen karuissa metsissä. Sammalet muodostavat lämpöä eristävän kerroksen maan pinnalle sekä sitovat itseensä hiiltä, joka kulkeutuu maaperään. Näin ne tasaavat ilmastonmuutosta.

Pääasiassa kerrossammal kasvaa pieninä laikkuina, mutta parhailla kasvupaikoilla se muodostaa laajoja yhtenäisiä kasvustoja, ja ikikuusikoissa jopa rehottaa laajalti kaiken peittävänä valtasammalena. Sammal on sopeutunut hyvin neulaskarikkeeseen.

Kerrossammalta on käytetty seinäsammalen tavoin hirsiseinien tilkkeenä.

Runsaimpana kerrossammal esiintyy Kainuussa ja Koillismaalla yli 100-vuotiaissa metsissä, missä kasvuolot ovat sille erityisen suotuisia.

Luonnonvarakeskuksen mukaan kerrossammal on selvästi taantunut viimeisten 50 vuoden aikana suuressa osassa Suomea, mihin on useita syitä. Niistä suurimpana lienee metsien käsittely, kuten hakkuut, ojitukset ja lannoitukset. Kerrossammal on myös herkkä ilman epäpuhtauksille.

Tuoksuu kostea sammal,
kuusikon takaa, metsätien mutkassa
auringon kellastamat koivut
siellä säteilevät.

Astu varoen tieltä
sammalikon suppilovahverot
ovat piilosilla poimijalta,
ota, kuulitko huokaisun.

Puolukat punakylkiset
maistuvat syksyltä,
kirpeää, samettista,
pehmeää syksyistä.
Arleenan sanomat

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Janne Lampolahti, Sammalet. Suomen Luonto. Kasvit; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 1.12.2014; Lasse J. Laine, Suomen Luonto; Luonnonvarakeskus Luke; Luopioisten kasvisto; Metsätalouden verkkokoulu. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä; Piia Elonen, Helsingin Sanomat 8.11.2023; Sinikka Piippo, Timo Koponen, Suomen sammalet; Arleenan sanomat 20.9.2012, arleenansanomat.blogspot.com, Syksy metsässä.