Nurmipuntarpää on rehukasvi ja nurmiheinä

Nurmipuntarpää, puna-apila ja koiranputki ovat eteläsuomalaisten pellonlaitojen ja pikkuteiden pientareiden ehdotonta valtaa pitävä kolmikko. Niiden ylivalta perustuu ihmisten antamaan ylimääräiseen typpilisään, ennen kaikkea liikenteen pakokaasujen typpi koituu piennarkasvien hyväksi.

Nurmipuntarpää kukkii jo alkukesästä, se heilimöikin ensimmäisten heinien joukossa. Kasvi on monivuotinen ja kookas, mielestäni kaunis heilimöidessään. Ojanpenkassa kasvavan heinän tähkäkukinnon punertava väri nimenomaan herätti huomioni kesäkuun alkupäivinä. 

Miten erotat samoilla paikoilla kasvavan timoteiheinän eli nurmitähkiön nurmipuntarpäästä? Nurmipuntarpään ja timotein kukinta-ajat eroavat selvästi, sillä nurmipuntarpään heilimöinti alkaa jo toukokuun lopussa ja on ohi, kun timotei alkaa kukkia vasta kesäkuun lopussa. Lisäksi nurmipuntarpäällä on pehmeä vihneellinen suippeneva tähkä, mutta timoteillä tasapaksu ja karkea.

Nurmipuntarpää on Suomessa yleinen muinaistulokaskasvi, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Tämä vanhan kansan hyvin tuntema alopekuuri on tärkeä rehukasvi, joka on saapunut meille ihmisen matkassa ja karannut kaikkialle kulttuurimaisemaan Lappia lukuun ottamatta.

 

Puntarpään viljely alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla, kun siirryttiin viljanviljelystä karjatalouteen. Se oli nimenomaan huonompien turvepohjaisten tai tulvan vaivaamien heinämaiden kasvi. Nurmipuntarpäästä tulikin tärkeä nurmiheinä, kunnes timotei syrjäytti sen heinäpelloilla 1950-luvulla.

Nykyisin nurmipuntarpäätä viljellään tuskin missään, mutta sitä kasvaa hyvin yleisesti villinä. Kasvia myös myydään puutarhoilla koristeheiniksi. Joidenkin lähteiden mukaan nurmipuntarpäätä on käytetty lääkekasvina eri kulttuureissa. Sen lehtien on nimittäin uskottu hillitsevän tulehdusta ja edistävän haavojen paranemista sekä poistavan nestettä kehosta. 

Heinien kukkiessa siitepölyä vapautuu ilmaan suunnattomia määriä heinänuhaisten kiusaksi. Nurmipuntarpään käyttökelpoisuutta rajoittaakin voimakas allergisoivuus. Muita yliherkkyyttä aiheuttavia heiniä ovat nurminata, timotei, koiranheinä ja raiheinä.

Ympäristöaltisteiden toksikologian professori Marjut Roponen Itä-Suomen yliopistosta tutkii, miten Suomen muuttuva ilmasto vaikuttaa heinien siitepölyyn. Hänen tutkimuksensa on osa Itä-Suomen yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Turun yliopiston tutkimushanketta, joka selvittää allergioiden ja ilmastonmuutoksen yhteyttä. Allergikot kärsivät pahenevasta ilmastonmuutoksesta.

Roposen mukaan tutkittua tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista allergioihin Suomessa ei vielä juuri ole, mutta voidaan olettaa, että siitepölykausi pitenee ja pahenee samalla tavalla kuin maailmalla. Erojakin tosin on.

Huoju, huoju, heinäni,
kaunis kesäkorteni!
Verhoasi vehreää
turmelko ei tuulisää.
Tulkoon tuuliainen
hyväellen vainen!

Kiiku, kiiku, korteni,
vehreäinen virpeni!
Pääsi korkealla kanna,
leyhytellä tuulten anna!
Lempeästi liiku,
kiiku, kiiku, kiiku!
…
Huiska, huiska, hentoisin,
aina aamuin illoinkin!
Huiska ilo mielessä
veräjäni pielessä,
kesänlapsi vieno,
hentoinen ja hieno!
Max Oker-Blom

Lähteet: Juha Jantunen ja Kimmo Saarinen, Siitepölyä ilmassa. Allergiaa aiheuttavat siitepölyt Suomessa 1980 – 2015; Kari Laine, Henna Pihlajaniemi, Salla Kananen, Mirja Siuruainen, Aino Hämäläinen, Tuomas Kauppila, Sirkka-Liisa Peteri, Pohjoisen matkailuympäristön kestävät kasvit; Kasvimaailmanmatkaajan lokikirjat ja kommellukset, kasvukausi.blogspot.com 6.7.2012; Luopioisten kasvisto; Nurmikasvilajien tunnistaminen. Ruokavirasto; Petri Jääskeläinen, Ylioppilaslehti 10.5.2023/Marjut Roponen, Itä-Suomen yliopisto. Allergikot kärsivät pahenevasta ilmastonmuutoksesta; Seppo Vuokko, Tähkiöt ja puntarpäät. Suomen luonto. Kasvit; Suomen luonnonsuojeluliitto; Vanhan Apteekin puutarha. Ala-Satakunnan yhdistys; Wikipedia; Max Oker-Blom, Huoju, huoju, heinäni!

Kesäinen haaste: kerää vieraslajikimppu!