Edelliskesän lepänlehdet kahisivat jaloissani, kun käveleskelin vapun seutuun kosteilla vanhoilla niitynpohjilla. Maan yleisväri lepikossa oli harmaanruskea, niinpä sieltä melkein hypähtivät esille punaiset tontun kupit, punamaljakkaat. Tontun kupissa olikin jo valmiina kevätjuomaa… liekö keijujen valmistamaa.
Maljakkaita löysin harvakseltaan sieltä täältä, ne kasvavat yksittäisinä, joskus sienellä voi olla lajikavereita lähietäisyydellä.
Maljakkaat ovat ihan itsensä näköisiä, niinpä niiden tulipunaiset maljat on helppo tunnistaa. Sieni on kooltaan pari-kolmesenttinen, ja sen ulkopinta on vaalea, vähän hienonukkainen.
Lajin levinneisyyttä pidetään itäisenä, länsirannikolla punamaljakkaat esiintyvät vain harvalukuisena. Sieni on melko yleinen Oulun korkeudelle asti, mutta en muista koskaan nähneeni sitä lapsuusaikana Pohjois-Savossa. Suomen ilmastovöhykkeet.
Punamaljakas on kevätsieni, tosin sen voi löytää myös loppusyksyllä ja vielä alkutalvellakin, jos lumi ei ole vielä peittänyt maastoa.
Kevään suurimmat ilot ovat minulle avointen silmien iloja.
Jyrki Laine
Blogipostauksessani 26.5.2018 on runsaasti tietoa punamaljakkaista.
On aika nostaa malja keväälle, kukille, auringonpaisteelle.
Nina Ramstadius
Lähteet: Ilmatieteen laitos; Lasse Kosonen, Suomen Luonto 25.4.2018; Suomen Lajitietokeskus laji.fi; Nina Ramstadius. Ifolorin värssypankki; Jyrki Laine, Aurinkoinen maailmani. Valoisin mielin kohti kesää.
Mitä ihmettä! Miten kauniita!
VastaaPoistaKiitos Anna. Luonto tarjoaa ihmeitään.
PoistaKiitos Susanna. Maljat ovat kyllä mukavia löytöjä, ihan ilonpilkkuja.
VastaaPoistaOnpas erikoiset sienet, ei ole luonnossa sattunut kohdalle.
VastaaPoistaKirkas punainen, oletko muokannut väriä ? T. Vaakku 🌝
Kiitos Vaakku kommentistasi. Maljakkaat ovat iloisen punaisia ihan luonnostaan. Ne näkyvät hyvin harmaiden lepänlehtien seasta, joskus tosin voi lehtiä vähän siirrellä syrjään. Usein kasvavat ihan yksinään.
Poista