Pääsiäinen ja pajunkissat

Pääsiäinen on johdettu verbistä päästä. Pääsiäisenä paasto päättyy, silloin päästään paastoamisesta. Sana on ollut käytössä suomen kirjakielessä aina 1500-luvulta lähtien. Meillä pääsiäisellä on muista kielistä poiketen suomalainen nimi, mutta useissa kielissä pääsiäisellä on vanha, alkuaan hebrealaisperäinen nimi, kuten ruotsin påsk.

 

Pääsiäisviikko eli piinaviikko on lopuillaan. Sen viikonpäivistä käytetään murrealueittain erilaisia nimityksiä; alla oleva on tallennettu Sotkamosta vuonna 1897.

Malko- eli Maitomaanantai.
Tiuku- eli Tikkutiistai.
Kellokeskiviikko.
Touko- tahi Kiira- l. Kiilatorstai.
Pitkäperjantai ja Lankalauantai
Komulainen, A.V.

 

Ennen vanhaan oli laajalle levinnyt uskomus, että ihminen saisi itselleen samat ominaisuudet, jotka oli hänen pääsiäisaamuna ensimmäiseksi näkemässään eläimessä.

 

Lilli Lilius kuvasi enteen näin 1888: Pääsiäisaamuna minkä elävän ensimmäiseksi näki, niin se merkitsi jotain. Joka näki kissan, se oli laiska; joka näki harakan, se oli sievä. Toinen vanha uskomus oli, että aurinko tanssii pääsiäisaamuna noustessaan.

 

Pajunkissainen jäälyhtyni on jo alkanut sulaa.

 
Pääsiäisen kevätsää
luonnon eloon herättää.
Lumen alta sulaa maa,
puihin silmut puhkeaa.
Muuttolinnut palaa tänne,
kaikki kaivatut ystävämme.
Sävelen ne meille visertää,
mieliimme ilon herättää.
Rauhallista pääsiäistä!
samm sanoo

 

Pääsiäisen juhlavuuteen viittaa sananlasku Aatto jouluista jaloin, iltapuoli pääsiäisestä.
Pääsiäinen määrää kalenterissa seuraavan juhlan eli helluntain paikan: sitä vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä. Vanhan kansan mukaan pääsiäinen määrää myös helluntain sään.

 

Auringonsäde kultainen,
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen,
hiljaa silittää.
– Kevät on tullut, herää jo!,
kuiskaa korvaan tuon.
– Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa,
kevätelämää.
Jouluenkeli -54 –

 

”Pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” -määritelmää käytetään yleisesti kuvaamaan pääsiäispäivän sijaintia.

 

Pääsiäinen on aina 532 vuoden kuluttua samana päivänä. On merkillistä, että vietämme yhä pääsiäistä keväisen täydenkuun aikana samoin kuin itämaiden paimenet vuosituhansia sitten. Meillä suomalaisilla pääsiäinen on kuitenkin puhtaasti kirkollinen juhla ja yhtä vanha kuin kristinuskokin.

Lähteet: Heikki Oja, Aikakirja, 1999; kirjastot.fi, Kysy kirjastonhoitajalta 11.3.2021; Kirsti Aapala, Kotus; Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto; samm sanoo 15.4.2022. Runo pääsiäiselle. Värtsilän verkkolehti; Suomalaisen kirjallisuuden seura. Hartola–Sysmä. Lilius, Lilli 322. 1888; Suomalaisen kirjallisuuden seura. Sotkamo. Komulainen, A.V. 92. 1897; Varssyja.wordpress.com. Jouluenkeli -54-.