Majavien talvimailla

25 helmikuuta 2023

Majavat ovat asuneet Lappeenrannassa Skinnarilan Hovinsuolla kymmeniä vuosia ja asustavat siellä edelleenkin. Hiihtelen usein Saimaan jäälle metsän kautta, joskus reittini kulkee suon reunaa pitkin. Juuri siellä majavat pesivät.


Majavamailla havaitsee helposti merkkejä rakentajamestareista, vaikka itse eläimet pysyisivätkin piilossa. Ensin näkyy kartiomaisia kantoja ja kaadettuja puita sekä kaluttuja oksia ruokailupaikalla. Poikki jyrsittyjen puiden kannoissa näkyy selvästi majavien käyntikorttina talttahampaiden jäljet.

Majava on eläinkunnan taitavin puunkaataja. Se on norsun lisäksi ainoa nisäkäs, joka pystyy kaatamaan suuria puita. Haapa on majavalle mieluisinta, eikä metsuri epäröi käydä puolimetrisenkään rungon kimppuun.

Kun haavat on kaadettu loppuun, vuorossa ovat pihlajat ja pajut, mutta monin paikoin majavat joutuvat kuitenkin tyytymään pääasiassa koivuihin. Karuilla paikoilla majavat pitävät patoaan neljä viisi vuotta, siinä ajassa ne syövät rannoilta haavat ja muut lehtipuut.


Majavaperhe kaataa reviirinsä rantamilta vuodessa noin 5000 kiloa puita, joista suurin osa on pieniä. Majavat pilkkovat halkaisijaltaan alle kymmensenttiset puut sopivan pituisiksi kuljettamista varten, mutta paksuimmista rungonosista ne vain kaluavat kuoren. Eläimet käyttävät suuret lehtipuut syksyllä ravintolautan kokoamiseen mutta kesällä pesän tekoon ja padon rakentamiseen. Ruokalautta on rakennettu pesän lähelle puunoksista ja jopa ohuista rungon osistakin. Lautan turvin majavat selviävät talven yli.

Patojen tarkoituksena on nostaa majavalammen tai majavajärven pinnan korkeutta, jotta majava pystyisi asumaan elinpiirillään läpi vuoden. Veden pinnan nostolla se pitää pesänsä sisäänkäynnin suojassa, minkä ansiosta pedot pysyvät loitolla ja majavan on helppoa uida pesästä ravinnonhakuun. Vaikka pesän suuaukko on veden alla, makuukamarit ovat veden yläpuolella.


Pesä voi olla kekopesä tai niin sanottu penkkapesä tai näiden yhdistelmä. Penkkapesä rakennetaan esimerkiksi pelto-ojan tai joen penkkaan, pesä voi olla hyvinkin huomaamattomasti pienissä ojissa, myös sen suuaukko on vaikea löytää. Kesällä majavaperheellä voi olla käytössään useita pesiä.

Majava on Suomen suurin jyrsijä. Jopa 15-senttiset etuhampaat ovat sen tärkein työkalu. Näillä raudan värjäämillä hampaillaan majava voi katkaista kymmensenttisen puun alle viidessätoista minuutissa, mutta ruuan hienontamiseen se käyttää poskihampaita. Etuhampaiden hiominen vaatii ahkeraa jyrsimistä, sillä hampaat voivat kasvaa kuusi senttiä vuodessa.

Majavat eivät nuku talviunta, vaan viettävät ravintolauttansa turvin paljolti jäänalaista hiljaiseloa. Kevään myötä majavametsurit alkavat liikkua enemmän, ja niitä voi nähdä myös valoisaan aikaan. En ole koskaan nähnyt majavia hiihtolenkeilläni, mutta jälkiä lumessa tälläkin viikolla.

Hiihtolatuni viereen oli ilmaantunut ojaan pieni avanto. Majavat tekevät tällaisia koloja, joista ne pääsevät jään päälle ja ruokailemaan maihin. Nytkin ne olivat tehneet savottatöitä kolon reunalla, minkä näki silputuista oksista. Myös koivun kannossa erottui selvästi talttahampaiden jälkiä.

Avannolta lähti jälkijono lumisten puiden sekaan, kun veijarit olivat olleet etsimässä uutta koivua kaadettavaksi. Olivatpa ne jo merkinneetkin sen hampaanjäljillään.

Toisella puolella latua majavat olivat kalunneet kuorta isosta koivusta. Kun hiihdän samaa latua muutaman päivän välein, huomaan majavien työmaan edistymisen: tuo kuvan koivu on kohta katkaistu.


Suomessa on kaksi majavalajia: euroopanmajava ja amerikanmajava, joista euroopanmajavaa pidetään alkuperäiseen lajistoomme kuuluvana. Se on vuonna 2015 merkitty Punaisessa kirjassa silmälläpidettäväksi. 

Hovinsuolla asustavat lattahännät ovat amerikanmajavia. Niitä kutsutaan myös kanadanmajavaksi, mutta lajinimi amerikanmajava on käytössä metsästyslainsäädännössä. Amerikanmajava on 1930-luvulla vahingossa Suomeen istutettu vieraslaji. Se on myös riistalaji eikä metsästys vaadi erillistä lupaa. 

Amerikanmajavia on Suomen keski- ja itäosissa vuoden 2010 tiedon mukaan 12.000 – 15.000 yksilöä. Tiheimmillään kanta on Savossa ja Pohjois-Karjalassa, mutta levinneisyys ulottuu vähäisesti jo Hämeeseen asti.


Majavan rakentamien patojen nostamat tulvat voivat aiheuttaa isoja vahinkoja maa- ja metsätaloudelle. Kaupunkini länsilaidalla vesi nousi metsikössä majavien takia vuosia sitten niin paljon, että vieressä sijaitsevan uuden omakotitaloalueen koivut kärsivät. Nyt ne törröttävät ikävännäköisesti pystyyn kuolleina.

Majavaa pidetään kuitenkin myös hyödyllisenä eläimenä, esimerkiksi majavien patoaltaat ovat tärkeitä elinalueita vesilinnuille ja muulle kosteikkolajistolle. Veden hukuttamat puut tarjoavat puolestaan tikoille oivallisia ruokailu- ja pesimispaikkoja. Ylen majavalivessä on kymmenen faktaa majavista. 

Kuka ymmärtää majava-setää?
Unissaankin se hirsiä vetäää!
Majavan elämä maistuu puulta.
Silti se jaksaa heittää huulta:
- Jos en oisi arkkitehti,
oisin kai karkkitehti!
Petra Heikkilä

Lähteet: Johanna Mehtola, Suomen Luonto 3.3.2016; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Kaarina Davis 24.4.2017/Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhalan majavaluento; Katariina Hirvonen, Yle.fi 8.7.2014; Peda.net; Petri Nummi, Suomen luonto. Eläimet; Suomen Riistakeskus; Risto Sulkava. Blogi 16.2.2014. Suomen Luonto; Terhi Iso-Touru, luonnonvarakeskus Luke; Terhi Iso-Touru, Katja Holmala ja Kaarina Kauhala Luke 2022; Vieraslajit.fi; Wikipedia; Yle.fi; Petra Heikkilä, Unelma makeasta elämästä. Lokin lokiikka.


2 kommenttia