Mökillä pakkaspäivänä

04 maaliskuuta 2023

Vuodenaikojen myötä meille avautuu kaksi tai oikeastaan neljä erilaista maisemaa. On syksyn värikkyys ja alkutalven hämäryys, kevättalven sädehtivät huurteiset päivät sekä kesän loppumaton päivä ja valoisuus.

Vietin helmi-maaliskuussa mökillä muutaman talvisen päivän. Pakkasta oli kaksikymmentä ja rapiat. Se oli kirjonut mökin ikkunaan jääkukkia.


Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki.
Seija Silvennoinen 


Lumi on tehnyt maiseman selkeäksi ja hiljaiseksi.
Mieleni on yksinkertainen ja kärsivällinen.
Minä näen viimeistä piirtoa myöten,
miten maa verkkaan kasvattaa puita,
ja minä pidätän henkeäni syvällä
ja jään odottamaan
että se taas puhkeaa ruohon ja kukkien lyhyeen lauluun.
Tuomas Anhava

Puut ja pensaat olivat saaneet valkoisen huurrekuorrutuksen. Valokuvasin mökkipihan talvilintuja; kuvassa on töyhtötiaispari ahertamassa talin kimpussa.


Sisimpääni lunta sataa
hiljaa
kevyesti –
höyheniä.
Puhallan kinokset hajalle, linnut lentoon.
Satu Haapala


Kun pakkanen oli lauhtunut kymmeneen asteeseen, lähdin hiihtäen kiertämään saaria. Lunta oli satanut melko tavalla, mutta ladun pystyi tekemään vielä vaivattomasti.


Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Seija Silventoinen


Vasta satanut lumi
hohtavan valkoinen
kuin puhdas maalauspohja
odottamassa pensseliä ja maalaria.
Vain jäniksen jäljet
ja ultramariininsiniset varjot puista
heijastuu sen pintaan.
Toivon,
että mieleni
olisi yhtä puhdas,
yhtä sininen.

Kaikki menee ohi
tuulen lailla
talven lailla
ja vuodenajat vaihtuvat kiivaaseen tahtiin,
mutta aina vain
Minä Olen
Se sama ihminen.
Tiinan TaidePäiväkirja


Hauskaa on hangella
Suksen nokka kuin pikkuinen hiiri
valkoista kenttää ravaa.
Hankea pitkin ne piipertää
ja sukselle tietä avaa.
Orvokki-oravan luontokoulu


Saaret on nyt kierretty. Tuliaisina minulla on punaiset posket ja iloinen mieli.

Aikuisena hiihtelen nauttien
sukset eivät lipsu
ja mihinkään ei ole kiire
ei edes kaakaolle.
Tiinan TaidePäiväkirja


Pian sataa lunta,
pehmeää kuin unta.
Talven valtakunta, meitä odottaa.
Pakkasherra varpaillaan, hiipii yli maan,
sirottelee huurretta, lumikoristaan.
Jäätyy järven pinnat, syntyy lyhdyt, linnat.
Riemu täyttää rinnat, talvi tulla saa.
Pakkasherra varpaillaan hiipii yli maan,
sirottelee huurretta lumikoristaan.
Tuula Kallioniemi, Sinikka Raikunen

Lumi pelkistää maiseman ja nostaa selvemmin esille sen, mitä on jäänyt näkyviin.

Ennen talviaamun punertavaa ruskoa sininen hetki valtaa maiseman. Talvella auringon aika on lyhyt, mutta nyt maaliskuun alussa päivä on jo jatkunut - ja jatkuu nopeasti yllättäen meidät yhä uudelleen. Illan sininen hetki sulkee päivän syliinsä.

Lähteet: Orvokki-oravan luontokoulu; Satu Haapala, SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita. Taivas syttyy lumeen. Savu kulkee polkua pitkin 2012; Seija Silvennoinen 17.12.2011 Talvi tuli valkein varpain – talviruno, runon loppuosa/Elsin Blogi 17.12.2011;   Tiinan TaidePäiväkirja. Talven runoja 14.3.2017. Talvilapsi, muistelee. Metsä, tuntee; Tuomas Anhava, Kuudes kirja 1996; Tuula Kallioniemi, Sinikka Raikunen, Värssyjä Wordpress.com.





Lähetä kommentti